Toukokuun kolumni: ”Politiikan superkevät”

Kolumnini KD-Lehdessä toukokuulle 2019.

Uraohjaajat ja ammatinvalintapsykologit sanovat joskus, että jos oma työ tuntuu merkityksettömältä ja mielenkiinnottomalta, ja jos toistuvasti toivoisit, että asiat olisivat työssäsi aivan toisin, olet todennäköisesti väärässä ammatissa. Itse omalta kohdaltani voin sanoa, että tämän päivän politiikassa ainakaan mielenkiinnottomuuden ongelmaa ei ole.

Jatka lukemista “Toukokuun kolumni: ”Politiikan superkevät””

Miksi Brexit on katastrofi

Oman valtion itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys ovat arvokkaimpia asioita, joita kansa voi itsellensä voittaa. Monet kansallismieliset eri maissa ovat uhkailleet EU:sta eroamisesta, mutta missä määrin unionin jäsenyydessä on edes kyse valtion itsenäisyydestä? Britannia äänesti kesällä 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä, että maa eroaa Euroopan unionista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei EU-ero ole briteillä yhtään sen lähempänä kuin äänestyshetkellä.

Populistit ovat uskotelleet ihmisille, että eroaminen Euroopan unionista tai eurosta olisi helppo ja yksinkertainen asia. Räikeimmillään sitä on verrattu jopa kansallisvaltion itsenäiseksi julistautumiseen. Tosiasia on, että EU itse ei ole erityisesti kieltänyt tai estänyt jäsenvaltioita eroamasta. Kuitenkaan EU-eroon ei ole olemassa minkäänlaista ennalta määrättyä mallia. Nyt britit tuntevat nahoissaan nopean erotoiveensa seuraukset.

Britannia ajautui eroilmoituksensa myötä monivuotiseen prosessiin, jossa työläästi puretaan jo tehtyjä sopimuksia ja sovitaan eri maiden väliset kahdenkeskiset säännöt uusiksi. Paluuta aikaan tai tilanteeseen ennen unionin jäsenyyttä ei kuitenkaan ole. Kaikki nykyiset kansainväliset suhteet ovat muodostuneet EU-jäsenyyden aikana.

On ainakin kolme ratkaisematonta asiaa, jotka uhkaavat tehdä Brexitistä katastrofin sekä briteille itselleen että kansainväliselle yhteisölle:

Jatka lukemista “Miksi Brexit on katastrofi”

Kansanmurhan tunnustamisen vaikeus – 104 vuotta myöhemmin

Arvosana-kolumni KD Nuorten vaalilehdessä.

Armenialaisten kansanmurhana tunnettu tapahtumaketju on vaikutuksiltaan yksi modernin historian merkittävimpiä sodanaikaisia tapahtumia, mutta vain vähän tunnettu ja kansainvälisessä politiikassa erittäin kiistelty kysymys. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Osmanivaltakuntaan eli nykyiseen Turkkiin vuosille 1915–1923, tosin tapahtuma-ajat ja varsinkin niiden laajuus vaihtelevat eri tulkintojen mukaan. Olen itse tutkinut armenialaisten kansanmurhaa ja sen historiallista keskustelua vuosien ajan. Kansainvälisten suhteiden alalle sijoittuvan gradutyöni tein vuonna 2016 armenialaisten kansanmurhan tunnustamisen suomalaisesta keskustelusta.

Jatka lukemista “Kansanmurhan tunnustamisen vaikeus – 104 vuotta myöhemmin”

Joulukuun kolumni: ”Ihmisoikeuksien tulevat vuosikymmenet”

Kolumnini KD-Lehdessä joulukuulle 2018.

Viimeaikainen kehitys puhuu sen puolesta, että tulevat 70 vuotta vaativat meiltä edelleen täyttä fokusta ja panostusta perusihmisoikeuksiin myös meillä kotona.

Linkki: https://www.kdlehti.fi/2018/12/29/ihmisoikeuksien-tulevat-vuosikymmenet/

Elokuun kolumni: ”Tulevat vaalit ovat oikeiston todellinen koetinkivi”

Kolumnini KD-Lehdessä elokuulle 2018.

Monien äänestäjien tyytymättömyys nykytilaan avaa ovea populismille, joka on kuitenkin lopulta vain yksi ratkaisu muiden joukossa.

Linkki: http://www.kdlehti.fi/2018/09/09/tulevat-vaalit-ovat-oikeiston-todellinen-koetinkivi/

Mitä olisi kristillisdemokraattinen maailmanpolitiikka?

Arvosana-kolumni KD-Lehdessä.

Toisin kuin useat 1900-luvulla vaikuttaneet politiikan tutkimuksen koulukunnat ovat opettaneet, on globaali järjestys hyvin pitkälle ihmisen luomusta ja ihminen ohjaa valtioiden toimintaa tietoisesti. Maailmanjärjestys ei perustu vain jonkinlaiseen ”darwinistiseen” tai ennalta määriteltyyn joukkoon luonnonlakeja, joka määrittäisi valtioiden ja kansojen kohtalot maailmanpolitiikan kentällä. Tällainen ajattelu on arvojohtoisen ulkopolitiikan vastakohta.

Linkki: http://kdnuoret.fi/mita-olisi-kristillisdemokraattinen-maailmanpolitiikka/

Kaaoksen vastustaminen – Jordan B. Peterson

Olen seurannut pitkään kanadalaisen psykologian professorin Jordan B. Petersonin edesottamuksia. Jo reilu vuosi sitten oli nähtävissä merkkejä siitä, että tämä nimi tulisi vielä nousemaan hyvin laajaan tietoisuuteen. Peterson on todella kiistanalainen ja mielipiteitä jakava persoona, jonka julkisia esiintymisiä protestoidaan voimakkaasti, joten myöskään tästä akateemisesta tähdenlennosta kirjoittaminen ei helppoa ottamatta itse voimakasta kantaa.

Petersonin keskeiset ajatukset voi kuvailla muutamalla lauseella. Näkyvimmin hän on noussut julkisuuteen feminismin vastaustamisella. Ammatiltaan hän on kliininen psykologi ja Toronton yliopiston psykologian professori, joka pyrkii kirjoillaan ja puheillaan saamaan lukijansa elämään vastuullista ja merkityksellistä elämää. Self-help -kirjailija, jonka sanoma muistuttaa monia tunnettuja elämänhallinnan oppaita, mutta joka yllättää syvyydellään ja traagisuudellaan.

Petersonin mielestä länsimaisessa kulttuurissa ei ole viime aikoina riittävästi pidetty esillä yksilöllisen vastuun merkitystä, minkä Peterson näkee valtavan suurena ongelmana. Elämänohjeiden keskeisenä ajatuksena on, että maailman epäoikeudenmukaisuus on hyväksyttävä, kun taas haaveet maailman muuttamisesta sekä poliittinen aktivismi varsinkin vasemmiston suunnalta johtaa vain entistä suurempaan kurjuuteen.

Elämässä on kärsimystä, joten on löydettävä sellainen merkitys, että vastoinkäymiset on mahdollista sietää. Vaikka Peterson ei ole itse esimerkiksi konservatiivinen kristitty, hän käyttää luennoissaan esimerkiksi Raamatun kertomuksia ja kristillistä symboliikkaa.

Näillä opeilla lukija ohjataan vastustamaan ryhmäajattelua, arvottomuutta ja kaaosta. Liika järjestys synnyttää rajoitteita ja pakottavaa hierarkiaa, ja liika kaaos luo sekasortoa ja elämänhallinnan puutetta. Tämän päivän maailmassa on aivan liikaa kaaosta. Oikea tie löytyy näiden kahden välistä. Petersonin ihmiskuva on dualistinen: ihminen on sekä hyvä että paha. Itsensä tunteminen alkaa sen ymmärtämisestä, minkälaisiin kauheuksiin ihminen itse kykenee.

Erityisesti Peterson hyökkää feminismiä vastaan, koska hänen mukaansa vasemmistolaiset ideologiat keskittyvät syyttämään yhteiskunnallisia rakenteita ja luovat uhrimentaliteettia sen sijaan, että antaisivat yksilöille eväät parantaa itse omaa tilannettaan. Peterson vastustaa varsinkin sitä yhteiskunnallista aktivismia, jota hän itse kutsuu postmoderniksi uusmarksilaisuudeksi. Sen ajajat kulkevat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (social justice) nimellä ja ovat radikaaleja vasemmistolaisia ideologeja. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edistää ääripoliittista agendaa, vaikka sinänsä pintapuolisesti kannattaa tasa-arvoa ja syrjivien rakenteiden purkamista. Tässä uusmarksilaisuuden käsitteessä ja sen merkityksessä onkin puimista, ja se on samalla eräs Petersonin ajattelun kompastuskivistä. Jatka lukemista “Kaaoksen vastustaminen – Jordan B. Peterson”

Maaliskuun kolumni: ”Kuin toisesta maailmasta”

Kolumnini KD-Lehdessä maaliskuulle 2018.

On ollut huojentavaa huomata, että sisällissodan perintöä on osattu puida avoimesti ja rehellisesti. Pelko satavuotisesta vaikenemisesta on paljastumassa aiheettomaksi.

Linkki: http://www.kdlehti.fi/2018/03/30/kuin-toisesta-maailmasta/

Historiakirja Rovaniemen Kunnallisklubista

Nyt vuodenvaihteessa julkaistiin kirja Rovaniemen Kunnallisklubi ry:n satavuotisesta historiasta. Olin kirjaprojektissa mukana Lapin yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen myötä, ja yksi kirjan artikkeleista on kirjoittamani. Historiakirjan laatinut tutkijoista ja opiskelijoista koostunut työryhmä teki haastatteluja, penkoi klubin arkistoja ja tutki “herrakerhon” perinnettä paikoitellen kriittiselläkin otteella. Klubi itse oli työn tilaaja.

Itsenäistymisen vuonna 1917 perustettu Rovaniemen Kunnallisklubi on yksi Suomen niin sanotuista yhteistoimintaklubeista (YT-klubit), joita ovat muun muassa Helsingin Suomalainen Klubi, Tampereen Ammattiklubi ja Kemin Meriklubi. Rovaniemellä jäseniksi hyväksytään pelkästään miehiä, ja vieraaksikin klubilaisten tiloihin pääsevät vain muiden YT-klubien miesjäsenet. Kunnallisklubi tuli vuosikymmenten myötä tunnetuksi monista maineikkaista jäsenistään, biljardiharrastuksesta ja rahapelaamisesta. Rovaniemeläiset tuntevat sen toki myös ravintolatoiminnasta.

Nyt tärkeä palanen rovaniemeläistä historiaa on saatu kansiin. Kunnallisklubin alkuperäislähteet olivat lähes kokonaan kadonneet, joten iso osa teoksen sisällöstä pohjautuu paikallisiin tarinoihin, haastatteluihin ja elossa olevien jäsenten muisteluihin. Aiemmin klubista oli juhlavuosia varten laadittu virallisen tuntuisia historiikkeja. Nyt julkaistu kirja käsittelee klubin historiaa ja perinnettä kulttuurihistoriallisella otteella.

Oma artikkelini paneutuu klubista kerrottuihin tarinoihin ja legendoihin. Tein artikkelia varten taustatyötä ja haastatteluja, joiden pohjalta kirjoitin muun muassa menneiden vuosikymmenten uhkapeleistä, legendaarisimmista henkilöistä ja värikkäimmistä kommelluksista. Vertailin myös kerrottuja tarinoita ja niiden merkitystä muihin herrakerhoihin maailmalla. Suurin osa dokumentoiduista tapahtumista sijoittuu 1960–80-luvuille, jotka oman tulkintani mukaan olivat klubin historiassa vielä eräänlaista kulta-aikaa.

Kirjaa voi tiedustella suoraan kustantajalta.

Miikka-Markus Leskinen: Tarinoita ja legendoja Kunnallisklubista.
Teoksessa Rovaniemen Kunnallisklubi itsenäisessä Suomessa. Marja Tuominen, Tiina Harjumaa ja Mika Luoma-aho (toim.). Kustantaja: Rovaniemen Kunnallisklubi ry. Rovaniemi 2017.

Miksi olen (kuitenkin) konservatiivi

Konservatiiviksi itsensä nimeäminen on nykyään melko harvinaista. Sitä tekevät enää lähinnä persut ja jotkut luterilaisen kirkon papit piispanvaalien alla.

Minäkin olen toistuvasti pohtinut, sopiiko tämä termi minuun poliittisena ajattelijana, keskustelijana ja kirjoittajana. Olen tullut toistuvasti siihen tulokseen, että kyllä se sopii, ainakin jollain pehmeällä tavalla, kaikesta kriittisestä asenteestani huolimatta.

Mutta koska kuitenkin olen yhteiskuntatieteilijä, katson maailmaa kriittisesti ja yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita kyseenalaistaen. Se on tänä päivänä lähes ainoa tapa tuottaa aidosti tuoretta yhteiskuntatieteellistä ajattelua. Jatka lukemista “Miksi olen (kuitenkin) konservatiivi”