Yhteiskunnan tuet

Minun mielestäni on aika rikkoa stigma.”Tukien varassa elämisessä” ei ole mitään väärää. Se voi olla joskus jopa tavoite.

Voi olla tavoite päästä yhteiskunnan tuen piiriin, jotta voi olla pois töistä ja esimerkiksi tukea sairasta tai vaikeavammaista perheenjäsentä. Kuntoutustuki, eläketuki, kotihoidontuki, vammaistuki, opintotuki jne. Muotoja on monia. Moni tarvitsee tukia pysyvästi. Tukea tarvitaan myös elämän muutoskohdissa ja kriisitilanteissa.

Koronavuosi opetti suomalaisille työtätekeville ja yrittäjille ansiosidonnaisen työttömyystuen arvon. Kaikilla on omat syynsä. Lähtökohtana pitää olla, että tukien nauttimisessa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Siitä tulisi voida kertoa sukulaisille ja ystäville avoimesti. Vain siitä lähtöasetelmasta voidaan aloittaa asian purkaminen.

Vaikka jotain haluaisi unohtaa, internet kyllä muistaa – ja hyvä niin

Mitä vaalipäivän iltana juttua tehdessä sitten sattuikaan, sitä en muista. Minulla ei ole jälkeenpäin tapana oikaista minusta kirjoitettuja juttuja. Kommentti jääköön näkyville. Se paljastaa jotain olennaista.

Huomasin erään kiinnostavan yksityiskohdan omasta ”henkilöbrändistäni” (ironiset lainausmerkit), kun tarkistin oman sivustoni sijoittumista Googlessa. Kuten tiedetään, olen ollut todella monessa mukana ja netistä löytyy monenlaista tietoa liittyen työhöni, koulutukseeni ja julkisiin harrastuksiini.

Jatka lukemista “Vaikka jotain haluaisi unohtaa, internet kyllä muistaa – ja hyvä niin”

Kuinka oikeistopopulismi uhkaa konservatiivisia arvoja

Ikävä kyllä vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee.

Heti alkuun tärkeä käsite-erottelu:

Populismi = kansaan vetoava politiikan laji, joka “kansaa kiihottaen” puhuu poliittista eliittiä vastaan ja lupaa muutosta poliittisen järjestelmän nykytilalle.

Oikeistopopulismi populismia, joka perustuu korostetusti viholliskuviin, yhteiskunnallisiin uhkakuviin ja poliittisen vastustajan pahuuden korostamiseen.

Jatka lukemista “Kuinka oikeistopopulismi uhkaa konservatiivisia arvoja”

Toukokuun kolumni: ”Politiikan superkevät”

Kristillisdemokratia on Euroopan johtava aate.

Uraohjaajat ja ammatinvalintapsykologit sanovat joskus, että jos oma työ tuntuu merkityksettömältä ja mielenkiinnottomalta, ja jos toistuvasti toivoisit, että asiat olisivat työssäsi aivan toisin, olet todennäköisesti väärässä ammatissa. Itse omalta kohdaltani voin sanoa, että tämän päivän politiikassa ainakaan mielenkiinnottomuuden ongelmaa ei ole.

Jatka lukemista “Toukokuun kolumni: ”Politiikan superkevät””

Miksi Brexit on katastrofi

Oman valtion itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys ovat arvokkaimpia asioita, joita kansa voi itsellensä voittaa. Monet kansallismieliset eri maissa ovat uhkailleet EU:sta eroamisesta, mutta missä määrin unionin jäsenyydessä on edes kyse valtion itsenäisyydestä? Britannia äänesti kesällä 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä, että maa eroaa Euroopan unionista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei EU-ero ole briteillä yhtään sen lähempänä kuin äänestyshetkellä.

Populistit ovat uskotelleet ihmisille, että eroaminen Euroopan unionista tai eurosta olisi helppo ja yksinkertainen asia. Räikeimmillään sitä on verrattu jopa kansallisvaltion itsenäiseksi julistautumiseen. Tosiasia on, että EU itse ei ole erityisesti kieltänyt tai estänyt jäsenvaltioita eroamasta. Kuitenkaan EU-eroon ei ole olemassa minkäänlaista ennalta määrättyä mallia. Nyt britit tuntevat nahoissaan nopean erotoiveensa seuraukset.

Britannia ajautui eroilmoituksensa myötä monivuotiseen prosessiin, jossa työläästi puretaan jo tehtyjä sopimuksia ja sovitaan eri maiden väliset kahdenkeskiset säännöt uusiksi. Paluuta aikaan tai tilanteeseen ennen unionin jäsenyyttä ei kuitenkaan ole. Kaikki nykyiset kansainväliset suhteet ovat muodostuneet EU-jäsenyyden aikana.

On ainakin kolme ratkaisematonta asiaa, jotka uhkaavat tehdä Brexitistä katastrofin sekä briteille itselleen että kansainväliselle yhteisölle:

Jatka lukemista “Miksi Brexit on katastrofi”

Kansanmurhan tunnustamisen vaikeus – 104 vuotta myöhemmin

Armenialaisten kansanmurhana tunnettu tapahtumaketju on vaikutuksiltaan yksi modernin historian merkittävimpiä sodanaikaisia tapahtumia, mutta vain vähän tunnettu ja kansainvälisessä politiikassa erittäin kiistelty kysymys. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Osmanivaltakuntaan eli nykyiseen Turkkiin vuosille 1915–1923, tosin tapahtuma-ajat ja varsinkin niiden laajuus vaihtelevat eri tulkintojen mukaan. Olen itse tutkinut armenialaisten kansanmurhaa ja sen historiallista keskustelua vuosien ajan. Kansainvälisten suhteiden alalle sijoittuvan gradutyöni tein vuonna 2016 armenialaisten kansanmurhan tunnustamisen suomalaisesta keskustelusta.

Jatka lukemista “Kansanmurhan tunnustamisen vaikeus – 104 vuotta myöhemmin”