Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa

Kohuja leimataan uhriutumiseksi. Kritiikkiä pidetään sananvapauden rajoittamisena. Keskustelua pidetään vaarallisena. Kysymysten esittäjien motiiveja ja taustoja kaivellaan.

Kun julkisessa keskustelussa syntyy kohu saamenpuvun käytöstä, syytetään saamelaisia uhriutumiseen perustuvasta vallankäytöstä.

Kun maahanmuuttokriitikko saa lokaa päälleen sosiaalisessa mediassa, kaivaa hän juhlallisesti esiin historian suurmiesten iskulauseita sananvapauden tärkeydestä. Jatka lukemista “Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa”

Pakkosterilisaatiosta luovuttava kaikissa muodoissa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut tuomioita liittyen useissa Euroopan maissa voimassa olevaan lainsäädäntöön, jonka mukaan transsukupuolisen ihmisen on sukupuolta vaihtaessaan (tai korjatessaan) ennen korjausleikkauksia tai ennen sukupuolen juridista tunnustamista osoitettava olevansa lisääntymiskyvytön. Tuomioistuin on perustettu valvomaan laajasti ratifioidun Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on kerrassaan posketon. Se tarkoittaa käytännössä joko pakkosterilisaatiota tai sellaisten hoitojen läpikäymistä, että lastensaanti tulee äärimmäisen epätodennäköiseksi.

Turkin valtio sai vuonna 2015 ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion (Y.Y. v. Turkki) vaatiessaan asianosaista osoittamaan lisääntymiskyvyttömyytensä ennen sukupuolenkorjausleikkauksen sallimista. Vastaavanlainen päätös tuomioistuimelta tuli tänä keväänä, kun Ranska sai tuomion sterilisaatiotoimenpiteen vaatimisesta, jotta asianosaiset olisivat olleet oikeutettuja syntymätodistustensa muutokseen (A.P., Garçon ja Nicot v. Ranska). Molemmissa tapauksissa oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa 8, joka takaa oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Jatka lukemista “Pakkosterilisaatiosta luovuttava kaikissa muodoissa”

Lahjan saajat ja lahjan antajat

Keltainen lehdistö on kirjoittanut nelikymppisestä reumaa sairastavasta hoitoalan työntekijästä ja sosionomiopiskelijasta, joka oli Kelan ja TE-toimiston toiminnan takia ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin sekä saanut kehotuksen lopettaa opintonsa. Tämä ammatinvaihtaja oli saanut avustajakseen nimettömänä pysyttelevän pariskunnan, joka alkoi tukea häntä taloudellisesti.

Suomessa Kelan ja TE-palveluiden myöntämät tuet ja avustukset eivät ole vastikkeettomia. Auttajat taas ovat ilmoittaneet antavansa rahaa täysin ehdoitta. Tuntematon pariskunta auttaa ilmiselvästi kristillisen vakaumuksen innoittamana. Jatka lukemista “Lahjan saajat ja lahjan antajat”

Nuoren maan kreationismi (video)

”Kukaan ei ole koskaan ollut menettämässä kristillistä uskoaan evoluution takia.”

Video parin viikon takaa (kesto 12:09, ei tekstitystä).

Mitä mieltä olen kreationismista? Miten kristillisten kirkkojen ja seurakuntien tulisi 2010-luvulla suhtautua kreationismin opetukseen? Olen käynyt Raamattu-, evoluutio- ja luominen-aiheista satoja tunteja keskustelua verkossa, ja tunnen hyvin argumentit kreationismin puolesta ja sitä vastaan. Maailma, jossa elämme, on miljardeja vuosia vanha. Seurakunnille asia on mielestäni arvovaltakysymys.

Armenialaisten kansanmurhan kieltäminen Suomessa

Kansanmurhakeskusteluissa historian tapahtumien kyseenalaistamista on pidetty kieltämispolitiikan välineenä. Jos joku esimerkiksi uskaltaa herättää kysymyksiä juutalaisten holokaustin historiallisuudesta, laajuudesta tai syyllisyydestä, on tätä automaattisesti pidetty holokaustin kieltäjänä.

Armenialaisten kansanmurha on ollut suomalaisessa keskustelussa avoin kysymys monen vuosikymmenten ajan. Suomen valtiolta on vaadittu kansanmurhan virallista tunnustamista.

Kuinka armenialaisten kansanmurhaa on kielletty Suomessa? (video)

Kansalle on puhuttu

Jos haluaa nykymaailmassa jotain aikaiseksi, voi unohtaa perinteisen taloudellisen ja poliittisen vallan. Kannattaa suunnata viestintäalalle.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Siihen ovat aina Antiikin Kreikan päivistä alkaen liittyneet retoriikka, arvot, julkinen keskustelu ja pätevä argumentointi. Kuitenkin samanaikaisesti politiikan elinehtona on, että toimeenpaneva valta saa asiat hoidettua eli niin sanotusti homman aikaiseksi.

Nyt on Suomen hallitus jo ties kuinka monennen kerran epäonnistumassa tavoitteidensa saavuttamisessa, mitä tulee toimeenpanevaan valtaan. Sote-uudistus viivästyi ainakin vuodella johtuen melko alkeellisista virheistä, jotka olisivat hyvin todennäköisesti olleet vältettävissä.

Parempi johtajuus politiikassa on nykyään avoimuutta, parempaa tiedottamista, uskottavuutta. Vanhakantaiselle johtajuudelle, joka vie asiat läpi nopeasti, tehokkaasti, äänettömästi ja kulissien takana, ei ole enää kysyntää.

Politiikassa on yhä enemmän ja enemmän puhetta, diskurssia, facebook-päivityksiä, blogitekstejä, twitter-profiileja, pride-juhlimista.

Erityisesti somekohut ovat hyvä esimerkki politiikan diskurssiluonteesta. Hyvä kohu saa ihmiset paljon vahvemmin liikkeelle kuin politiikan substanssiasiat, kuten budjetit, verotus, maakuntahallinto, terveydenhoito, puolustus.

Huomioyhteiskunta. Jos teet hyvän teon, älä tee sitä salassa, vaan päivitä siitä tieto vähintään instagramiin. Jos taas jaat typerän tekstin somessa, se tekee kerralla tyhjäksi vuosien hyvän työn yhteiskunnan hyväksi. Sanat ovat tekoja.

Yritysten yhteiskuntavastuukin on Suomessa etupäässä viestintää. Se on yhtä kuin Finlaysonin pussilakana, joka sisältää yhteiskunnallisen viestin. Jos yrityksellä on eettinen strategia, on siitä myös tehtävä bisnestä.

Nyt onkin konsulttipiireissä alettu varoitella sanojen ja tekojen ristiriidasta. Ei riitä, että mainostoimisto tekee yritykselle yhteiskunnallisen kampanjan: se on sulautettava osaksi yrityksen koko toimintaa. Asiakas tai kumppani huomaa ristiriidan helposti. Sanat eivät ole tekoja.

Muutos diskursiiviseen suuntaan on tottakai itsessään paradoksi, koska näin asiat ovat olleet aina. Kansa on aina saatu ylös tuolista vahvoilla ja kohdennetuilla viesteillä eikä vain substanssijohtamisella. Onhan myös Machiavellin Ruhtinas (Il Principe) etupäässä viestintäopas.

Voidaan kuitenkin sanoa, että politiikan ja johtamisen viestintäluonne on ollut tietoinen 2000-luvun jälkeinen projekti, jota viestintätekniikan kehittyminen on tukenut. Kehitys alkoi postmodernin yhteiskuntafilosofian diskursiivisesta käänteestä ja on nyt saavuttanut kaikki yhteiskunnan sopukat.


Julkaisu ensin Tumblr-sivulla. Katso myös aikaisempi teksti USA:n presidentinvaaleista.

Helsinki Pride ei ollut epäpoliittinen kansantapahtuma

Pride-viikolla on ollut keskustelua viranomaisten ja julkisten laitosten osallistumisesta Helsinki Prideen. Muun muassa Päivi Räsänen ja Kristillisdemokraatit ovat kritisoineet julkisten organisaatioiden osallistumista sateenkaaritapahtumaan. Näkyvimmin uutisissa oli Pirkanmaan kansanedustaja Sari Tanus, joka sanoi Helsinki Priden edustavan ”suurta suvaitsemattomuutta” ja eri mieltä olevien vapauksien rajoittamista.

Alunperin julkiset laitokset mukaan kutsui yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole täysin väärässä siinä, että myös julkiset viranomaiset voisivat kyllä osallistua kansantapahtumaan, joka edistää ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Helsinki Pride oli kuitenkin tänä vuonna tapahtuma, joka vähintäänkin hipoi poliittisuuden rajoja. Tämä siis peräti riippumatta siitä, mitä mieltä yleisesti on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisesta ja Priden taustalla olevista arvoista.

Helsinki Pride ei lopulta ollutkaan niin vahvasti koko kansaa yhdistävä rauhan ja rakkauden juhla. Some-feedi ei ollutkaan pelkkää rakkautta ja kaikkea ihanaa. Monelle tapahtumaa livenä seuranneelle saattoi välittyä jopa melko hapan kuva sisäisesti ristiriitaisesta tapahtumasta, jossa kovaa kritiikkiä sai myös tilaisuuden järjestäjä, Helsingin Seta. Ristiriita liittyi nimenomaan viranomaistahojen osallistumiseen. Jatka lukemista “Helsinki Pride ei ollut epäpoliittinen kansantapahtuma”