Kategoria: ei kategoriaa

Minun mielestäni on aika rikkoa stigma.”Tukien varassa elämisessä” ei ole mitään väärää. Se voi olla joskus jopa tavoite.

Voi olla tavoite päästä yhteiskunnan tuen piiriin, jotta voi olla pois töistä ja esimerkiksi tukea sairasta tai vaikeavammaista perheenjäsentä. Kuntoutustuki, eläketuki, kotihoidontuki, vammaistuki, opintotuki jne. Muotoja on monia. Moni tarvitsee tukia pysyvästi. Tukea tarvitaan myös elämän muutoskohdissa ja kriisitilanteissa.

Koronavuosi opetti suomalaisille työtätekeville ja yrittäjille ansiosidonnaisen työttömyystuen arvon. Kaikilla on omat syynsä. Lähtökohtana pitää olla, että tukien nauttimisessa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Siitä tulisi voida kertoa sukulaisille ja ystäville avoimesti. Vain siitä lähtöasetelmasta voidaan aloittaa asian purkaminen.

Ilmoitin aikaisemmin halustani tukea niin sanottua ”Silakkaliikettä”, joka on maahanmuuttovastaisuuteen ja tiedevastaisuuteen reaktiona syntynyt kansanliike.

Jatka lukemista ”Viimeaikaisesta kehityksestä ja ”Silakkaliikkeestä””

Laupiaan samarialaisen vertaus Luukkaan evankeliumissa on tuttu kristillisen lähimmäisenrakkauden kuvaus. Me muistamme, kuinka tarinan mies matkalla Jerusalemista Jerikoon joutuu rosvojoukon ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi. Muistamme myös, kuinka haavoitettu saa itselleen yllättävän auttajan muuan samarialaisesta, joka taustansa puolesta oli halveksittu ja juutalaisen opin mukaan ihminen, jonka kanssa ei kuulunut edes puhua. (Luuk. 10:25-37)

Ihmisinä me olemme aina osa yhteiskuntaa, sen kansalaisia ja siten maallisten lakien alaisia. Ajatuksissamme moraaliset velvoitteet kristittyinä tai vastuullisina ihmisinä usein sekoittuvat instituutioiden asettamiin vaatimuksiin. Voimme kokea, että yhteiskunnan instituutiot tarjoavat ihmisille riittävästi apua siten, että minun omaa lähimmäisyyttäni ei enää tarvita. Jatka lukemista ”Lähimmäinen”