Kryptovaluutat ja Web 3.0

Alusta alkaen webin idea oli malli maailmanlaajuisesta verkosta, joka olisi interaktiivinen ja kaikille avoin digitaalinen maailma, jossa käyttäjät pääsevät käsiksi avoimesti saatavilla olevaan tietoon ja kommunikoivat keskenään globaalisti. Kuinka kryptovaluutat liittyvät kaikkeen tähän?

Tim Berners-Lee keksi webin vuonna 1989. Aluksi nimitys globaalille verkolle oli ”Mesh”, mutta tutumpi nimi World Wide Web eli WWW tuli käyttöön, kun Tim koodasi maailman ensimmäistä web-selainta. Alusta alkaen webin idea oli malli maailmanlaajuisesta verkosta, joka olisi interaktiivinen ja kaikille avoin digitaalinen maailma, jossa käyttäjät pääsevät käsiksi avoimesti saatavilla olevaan tietoon ja kommunikoivat keskenään globaalisti.

Internet on webiä vanhempi keksintö. World Wide Web rakentuu HTTP- ja HTTPS-protokollien pohjalta toimivien verkkosivustojen varaan, kun taas internet laajemmin sisältää tämän lisäksi joukon erilaisia sähköposti-, tiedonsiirto- ja tiedonhallintaprotokollia. Toisin kuin web, internet ei syntynyt kaikille avoimena ja vapaana järjestelmänä, vaan alunperin sotilaallisiin tarpeisiin ja valtiolliseen tiedustelutoimintaan tarkoitettuna ekslusiivisena tietoverkkona.

Internet ja web avautuivat ennen pitkää kaikille käyttäjille avoimeen käyttöön. Mutta internetin kaupallistaminen ja sen yhteys taloudelliseen toimintaan jäi monella tapaa puolitiehen. Sisältö oli maksutonta ja vain verkko-operaattorit saattoivat periä liittymämaksua netin käytöstä. Monet teknologiajätit kuten Google, DoubleClick, Amazon tai Yahoo! kehittivät 1990- ja 2000-luvuilla omia kaupallisia teknologioitaan ja palveluitaan. Hyvin nopeasti webin kaupallistaminen toteutuikin digitaalisen mainonnan ja mainontateknologioiden (adtech) muodossa.

Web laajassa käytössä on vasta noin 25 vuotta vanha järjestelmä ja monelta osin vielä alkeellista ja kehitysvaiheessa olevaa teknologiaa.

Web 1.0 – keskitetty ja staattinen

World Wide Webin ensimmäisessä vaiheessa käyttäjien ruuduille avautui etupäässä vain ”staattisia” hypertekstisivuja eli HTML-sivuja, jotka sivuston omistaja oli julkaissut muille luettavaksi. Sivustoilla saattoi olla erillinen osio ”vieraskirjalle” tai ”keskustelufoorumille”, mutta päällisin puolin webin selaaminen muistutti enemmän kirjastossa käyntiä tai painettujen sanomalehtien lukemista kuin kaikille yhteistä, interaktiivista verkostoa. Jos webin käyttäjä halusi julkaista itse sisältöä, tuli hänen yleensä perustaa oma, henkilökohtainen nettisivu. Se oli vain harvojen harrastus.

Sisällöntuottajia oli vähän, ja webin käyttäjien rooli oli olla etupäässä vain tiedon kuluttajia. Uutismedioiden kommenttiosiot olivat suppeita tai niitä ei ollut ollenkaan. Sosiaalisesta mediasta ei ollut kukaan kuullut eikä sitä osattu kaivata. Tuolloin oli myös ironisia sanontoja, kuten ”jos se on kirjoitettu nettiin, se on varmastikin totta”. Verkosta haettiin asioita, jotka joku webmaster oli ne sinne julkaissut.

Webin alkuvaiheissa globaali verkko kehittyi nopeasti melko keskitetyksi ja erilaisten kilpailevien, kaupallisten protokollien tilkkutäkiksi. Suuryritykset kuten Microsoft haaveilivat jossain kohtaa jopa oman kilpailevan internetin kehittämisestä. Läpi 2000-luvun selaimet kuten Internet Explorer ja Netscape kilpailivat webin herruudesta ja pyrkivät kaikin tavoin hiekottamaan kilpailijoidensa etenemistä, usein kuluttajien käyttäjäkokemuksen hinnalla. Ei-demokraattiset valtiot taas rajoittivat kansalaisten pääsyä avoimeen internetiin vahvoilla palomuureilla ja tekevät sitä yhä edelleen.

Web 2.0 – valta käyttäjille

Web 2.0 oli WWW:n vaihe, joka löi itsensä läpi 2000- ja 2010-luvuilla. Staattisista verkkosivustoista siirryttiin ensin blogeihin ja käyttäjien tuottamiin sisältöihin. Lopulta webin toinen sukupolvi pääsi todella voimiinsa sosiaalisen median myötä.

Sosiaalinen median ja blogivirtojen lisäksi Web 2.0 tarkoitti myös merkittävää muutosta siinä, kuinka webin työkalut ja sovellukset rakentuivat. Sovellukset rakennettiin ikään kuin suoraan internetin päälle. Riitti, että käyttäjä asensi tietokoneelleen www-selaimen, jonka jälkeen webin lukuisat ohjelmistot, työkalut ja palvelut olivat saatavilla ilman muiden ohjelmien asentamista. Esimerkiksi verkkokauppa tai somepalvelu on monimutkainen ohjelmisto, mutta se toimii suoraan selainikkunassa ilman ylimääräisiä asennuksia.

Monien ihmisten mielikuvissa World Wide Webin nykyinen olomuoto on lähes yhtä kuin ”sosiaalinen media”, ”personoidut verkkosivustot” tai tietyissä teknisemmissa yhteyksissä esimerkiksi ”alustatalous”. Tämä mielikuva on aivan oikea. Web 2.0 vei älyn ja aktiivisuuden pois verkkosivujen omistajalta ja palvelimen haltijalta, ja toi ne suoraan käyttäjälle.

Nyt käyttäjä itse oli sisällön, merkityksen ja digitaalisen kulttuurin luoja.

Myös mobiilivallankumous on ollut muutos, joka on sopinut Web 2.0:n perusideaan. Mobiililaitteet ja mobiilisovellukset eivät ole kuitenkaan aiheuttaneet samanlaista disruptiivista muutosta WWW:n perusideaan kuten ”siirtyminen 1.0:sta 2.0:aan”. Myöskään tekoäly, koneoppiminen tai sellaiset uudet innovaatiot kuten lisätty todellisuus (AR) tai virtuaalitodellisuus eivät ole tuoneet mukanaan suurta teknologista vallankumousta: ne ovat toistaiseksi olleet vain työkaluja, jotka ovat suorittaneet käyttäjille jo tuttuja toimintoja. Ne ovat kuitenkin tehneet sen aavistuksen verran tehokkaammin, automatisoidummin tai elämyksellisemmässä muodossa.

Web 3.0 – täysin hajautettu

On kieltämättä omituista, että vapaaksi ja avoimeksi alustaksi tarkoitettu globaali tietoverkko eli internet ei kaikkien näiden vuosien aikana oikeastaan saavuttanut edes sen ensimmäistä ideaa. Internetistä tuli nopeasti muutamien suurten yhtiöiden ja keskitettyjen toimijoiden koossa pitämä palveluverkko.

WWW:n seuraava aikakausi tulee olemaan täysin hajautettu ja käyttäjien itsensä hallinnoima verkko.

Web 2.0:n aikakaudella käyttäjä on ollut sisältöjen valtias, ja on luonut verkkoon kaiken sieltä löydettävissä olevan merkityksen sekä yhteisöllisyyden.

Mutta kaupallista omistajuutta kuluttajalla ei ole ollut ennen Web 3.0:aa.

Käyttäjä on joutunut hyvin usein turvautumaan kolmansiin osapuoliin rakentaessaan profiliaan ja identiteettiään. Ensimmäinen jo nyt näkyvillä oleva muutos liittyy digitaaliseen identiteettiin ja tiedon omistajuuteen. Käyttäjät kaikkialla maailmassa ovat kyllästyneitä epävarmuuteen siitä, millä tavalla heidän henkilökohtaisia tietojaan käytetään ilman lupaa tai myydään eteenpäin heidän tietämättään. Ihmisten digitaalinen minä on Facebookin, Twitterin tai Googlen kaltaisten suuryritysten hallinnassa.

Samalla tavalla verkkopankkitunnuksiin tai erilaisiin digitaalisiin viranomaistodistuksiin perustuva henkilöllisyys toimii kyllä hyvin meillä vakaissa länsimaissa, mutta sama teknologia ei toimikaan, jos käyttäjä on korruptoituneemman vallan alla tai jos esimerkiksi henkilöpaperit hukkuvat kriisialueilta pakolaisena paetessa. Pääsy kaikille avoimeen tietoon ja avoimeen internetiin onnistuu missä tahansa muutaman kymmenen euron älypuhelimella, mutta ihmiselle kaikista tärkein henkilödata ei ole aidosti hajautettu ja globaali.

Digitaalinen profiili on ”kopio minusta” ja sellaisenaan tärkeä osa persoonallisuutta, mutta sen käyttö on kytköksissä ulkopuolisen alustan kirjautumistunnuksiin ja kaupallisten käyttöehtojen hyväksyntään. Jos profiilin taustalla oleva alusta, kuten Facebook, Instagram, VKontakte tai WeChat kaatuu, voi monelle digitaalinen profiili kadota sen mukana. Toinen riski on se, että jos palvelu avoimesti rikkoo käyttöehtojaan (kuten Mark Zuckerbergin Facebook on tehnyt), vahingoittaa rikkomus juuri minun henkilökohtaista profiiliani.

Tim Berners-Leen WWW ja hänen perustamansa World Wide Web Consortium (W3C) on jatkanut avoimen verkon idean kehittämistä läpi 2000- ja 2010-lukujen. W3C:n ansioksi voidaan lukea menestyksekäs ajatusjohtajuus koskien yhteisten web-standardien kehittämistä (HTML, CSS jne.). Konsortio on onnistunut muun muassa lopettamaan selainsodat (muistaako joku vielä 2000-luvun kotisivujen reunoissa olevat häpeälliset lätkät ”tämä sivusto on suunniteltu vain Microsoft Internet Explorerille”). W3C on myös tehnyt webistä käytettävämmän ja esteettömän vaatimalla sisällöntuottajia noudattamaan virallisia standardeja.

Lohkoketju

Uusin ja ajankohtaisin avaus W3C:ltä on työryhmä-vaiheessa oleva luonnos hajautetun identifioinnin standardista. Tämä W3C DID-työryhmä (Decentralized Identifier Working Group) on julkaissut alustavat luonnoksensa vuoden 2021 puolella (www.w3.org/TR/did-core/). Työryhmä kehittää globaalia web-standardia ihmisten, asioiden ja resurssien identifikaatiosta, joka olisi yhtäaikaa täysin hajautettu, koneluettava ja turvallinen.

Kuinka kryptovaluutat sitten liittyvät kaikkeen tähän?

Lohkoketjuteknologia (blockchain), älysopimukset (smart contract) ja kryptografiset virtuaalivaluutat (cryptocurrency) ovat uuden sukupolven internetin ja tulevan web 3.0:n hajautettu, kaupallinen tietokerros. W3C DID-työryhmä on listannut useita kolmannen osapuolen teknologioita ja projekteja, jotka kehittävät hajautettuun identifikaatioon perustuvaa verkkoa. Useampi näistä perustuu Bitcoin-lohkoketjuun, mutta myös Ethereum ja moni vähemmän tunnettu lohkoketju on edustettuna.

En ota tässä yhteydessä kantaa kryptovaluuttojen arvoon, Bitcoinin hintaan tai perinteisten rahajärjestelmien tulevaisuuteen. Ne ovat sivuseikka. Esimerkiksi monet Bitcoinin kannattajat uskovat kryptovaluuttojen saavan aikaan sekä finanssimaailman että perinteisen keskuspankkijohtoisen talouspolitiikan disruption. Itse epäilen tätä.

Toisaalta taas suurimmat mediat täällä Suomessa ovat pakkomielteisesti olleet kiinnostuneita vain ja ainoastaan Bitcoinin hinnasta, sen arvonnoususta ja arvonlaskuista, tai kryptojen riskeistä sijoituskohteena. Kryptovaluuttojen taustalla olevasta teknologiasta ei juurikaan puhuta tai koko ilmiöön suhtaudutaan lähtökohtaisesti kielteisesti. Uusi teknologia sekä se, mitä aidosti hajautettu, globaali monetaarinen järjestelmä voisi tuoda mukanaan, eivät tunnu kiinnostavan suomalaisia. Myös pankkien ja viranomaisten reaktiot ja kannanotot kertovat vahvasta halusta jäädä hajautettuihin lohkoketjuihin perustuvan kehityksen ulkopuolelle.

Vielä parisen vuotta sitten Suomessakin näkyi otsikoita siitä, kuinka suuret finanssi- ja teknologia-alan yritykset olivat kiinnostuneita tutkimaan ja kehittämään lohkoketjuihin perustuvaa uutta teknologiaa. En ole varma, mihin nämä suunnitelmat pysähtyivät, mutta arvatenkin se liittyy juurikin lohkoketjujen, virtuaalivaluuttojen ja älysopimusten hajautettuun luonteeseen, mikä ei sopinut organisaatioiden omiin kaupallisiin intresseihin.

Moni kaupallinen toimija näyttää kuvittelevan, että täysin ei-keskitetystä tai hajautetusta mallista voisi tehdä keskitetyn ja keskusjohtoisen kopion, joka olisi yhtä tehokas, yhtä disruptiivinen ja yhtä moderni. Esimerkiksi Kiinan keskuspankki on, vastauksena kasvavaan globaaliin digikilpailuun, ilmoittanut aikomuksensa luoda oman digitaalisen rahayksikkönsä. Ongelmana on se, että digitaalisesta keskuspankkirahasta tai yksityisestä lohkoketjusta puuttuu digitaalisten virtuaalivaluuttojen ja kryptografisten järjestelmien olennaisin piirre: aidot lohkoketjut ovat täysin hajautettuja (decentralized), ei keskusjohtoisia, ja juuri se tekee niistä käänteentekeviä. Uskoo hajautettujen järjestelmien vallankumoukselliseen voimaan tai ei, tulee disruptioita tapahtumaan aivan varmasti monella teknologian ja talouden alueella.

Tim Berners-Lee kirjoitti vuonna 1996 tekstissään The World Wide Web: Past, Present and Future (www.w3.org/People/Berners-Lee/1996/ppf.html) tarpeesta kehittää tulevaisuudessa protokollia, jotka uudistavat tiedon omistajuuden, maksuliikenteen ja muut vuorovaikutuksen muodot tavalla, joka ylittää nykyiset maantieteelliset rahat ja joihin hallitukset tai muut tahot eivät pääse vaikuttamaan häiritsevällä tavalla. Nyt 2020-luvun alussa käsillä oleva Web 3.0 pyrkii tuomaan mukanaan uuden sukupolven internetin, joka tuo päivittäiset teknologiat aiempaa lähemmäksi webin alkuperäistä, hajautettua, käyttäjälähtöistä ja täysin avointa ideaa.

Moni lohkoketjuprojekti rakentaa tällä hetkellä web 3.0:aa. Kryptografiset lohkoketjut ovat vain yksi – vaikkakin poikkeuksellisen mielenkiintoinen – osa tätä kehitystä.

Esimerkkejä

Tässä muutama esimerkki käyttöönottovaiheessa olevista lohkoketjuteknologioista:

Hedera

Hedera Hashgraph -projekti kertoo rakentavansa ”internetin luottokerrosta” ja tarjoaa ideansa mukaisesti kenelle tahansa mahdollisuuden luoda helposti omia ulottuvuuksia ja digitaalisia resursseja kyberavaruuteen. Hedera poikkea perinteisestä lohkoketjusta siinä, että tietokannan lohkot eivät sijaitse peräkkäin, vaan rinnakkain ja useassa toisiinsa viittaavassa ketjussa. Tätä muodostelmaa kutsutaan ”hashgraphiksi”.

https://hedera.com/

Algorand

Algorand on skaalautuva ja täysin hajautettu lohkoketjuteknologia, joka tarjoaa alustan uusille digitalouden tuotteille ja palveluille. Projektin on perustanut vuodesta 1983 asti MIT:ssä työskennellyt Silvio Micali, joka on myös osallistunut tärkeimpien kryptografisten perusteiden luomiseen muissa projekteissa.

https://www.algorand.com/

Cardano

Cardano rakentaa kolmannen sukupolven lohkoketjua, jonka tavoitteena on ratkaista Bitcoinin ja Ethereumin yleisimmät ongelmat. Teknologian kehittäminen tapahtuu vertaisarvioitujen julkaisujen kautta. Cardano on niin sanottu ”proof of stake” -järjestelmä, jossa konsensus saavutetaan meriiteillä eikä esimerkiksi prosessoriteholla tai tehdyn työn määrällä kuten vaikkapa Bitcoinin louhinnassa. ”Proof of stake” ratkaisee esimerkiksi louhinnan valtavan energiankulutuksen ongelmat. Cardano teki huhtikuussa 2021 sopimuksen Etiopian hallituksen kanssa kansalaisten koulutus- ja koulunkäyntitietojen viemisestä lohkoketjuun, mikä on sellaisenaan ensimmäisiä virallisia lohkoketjuteknologian laajoja sovelluksia.

https://cardano.org/

Brave

Brave on ilmainen web-selain, jonka on luonut JavaScript-kielen keksijä ja entinen Mozilla Foundation -yhtiön toimitusjohtaja Brendan Eich. Brave-selain blokkaa verkkosivuilta automaattisesti kolmannen osapuolen seurannat sekä suurimman osan verkkosivujen mainoksista. Niiden sijaan selain näyttää kaupalliset viestit sen oman Brave-verkoston kautta. Jokainen käyttäjä voi osallistua palkintojärjestelmään, jossa osa mainosrahasta tulee jokaisen käyttäjän tilille Basic Attention Token (BAT) -nimisenä virtuaalivaluuttana. BAT-rahaa voi käyttää ensisijaisesti suosikki-verkkosivustojen palkitsemiseen. Brave-selaimella on vasta noin 25 miljoonaa käyttäjää, mutta sillä on jo merkittäviä yhteistyökumppaneita, kuten globaali mediayhtiö Dentsu. BAT-kolikoilla taas on tätä kirjoitettaessa kokonaisuudessaan jo noin 1,5 miljardin dollarin markkina-arvo.

https://brave.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *