Oman valtion itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys ovat arvokkaimpia asioita, joita kansa voi itsellensä voittaa. Monet kansallismieliset eri maissa ovat uhkailleet EU:sta eroamisesta, mutta missä määrin unionin jäsenyydessä on edes kyse valtion itsenäisyydestä? Britannia äänesti kesällä 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä, että maa eroaa Euroopan unionista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei EU-ero ole briteillä yhtään sen lähempänä kuin äänestyshetkellä.
Populistit ovat uskotelleet ihmisille, että eroaminen Euroopan unionista tai eurosta olisi helppo ja yksinkertainen asia. Räikeimmillään sitä on verrattu jopa kansallisvaltion itsenäiseksi julistautumiseen. Tosiasia on, että EU itse ei ole erityisesti kieltänyt tai estänyt jäsenvaltioita eroamasta. Kuitenkaan EU-eroon ei ole olemassa minkäänlaista ennalta määrättyä mallia. Nyt britit tuntevat nahoissaan nopean erotoiveensa seuraukset.
Britannia ajautui eroilmoituksensa myötä monivuotiseen prosessiin, jossa työläästi puretaan jo tehtyjä sopimuksia ja sovitaan eri maiden väliset kahdenkeskiset säännöt uusiksi. Paluuta aikaan tai tilanteeseen ennen unionin jäsenyyttä ei kuitenkaan ole. Kaikki nykyiset kansainväliset suhteet ovat muodostuneet EU-jäsenyyden aikana.
On ainakin kolme ratkaisematonta asiaa, jotka uhkaavat tehdä Brexitistä katastrofin sekä briteille itselleen että kansainväliselle yhteisölle:
- EU-kansalaisten asema ja kohtalo.
- Kauppasuhteiden ja tullien uusi muoto.
- Yhdistyneen kuningaskunnan itsehallintoalueiden asema.
Brexitin myötä unionista olisi poistumassa bruttokansantuotteeltaan noin 2,4 triljoonan kokoinen talous sekä yli seitsemäsosa EU:n asukasluvusta.
Sillä hetkellä kun ilmoitus EU-erosta tuli, kymmenien tuhansien Brittien saarilla työskentelevien, asuvien tai oleskelevien EU-kansalaisten asema muuttui epävarmaksi. Osa näistä on myös Suomen kansalaisia.
Toiseksi kauppasuhteiden tulevaisuus roikkuu avointen kysymysten varassa. Jos Brexit johtaa Britannian erillisrooliin täysin EU:n ulkopuolisena valtiona, tulee Euroopan alueelta katoamaan lukematon määrä työpaikkoja seurauksena merkittävästi muuttuneista taloussuhteista.
Euroopan ruutitynnyri
Brexitin kolmas ongelmallinen seuraus on usein laiminlyöty, mutta tulee konkreettiseksi varsinkin, jos EU-ero uhkaa tapahtua ilman minkäänlaista sopimusta. Kyse on erityisesti Pohjois-Irlannin ja Skotlannin asemasta uudessa tilanteessa. Skotlannissa on jo vuosia takaperin ollut vakavia keskusteluita mahdollisesta itsenäistymisestä ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta irtaantumisesta.
Todellinen ruutitynnyri on kuitenkin Pohjois-Irlannin tilanne. Poliittinen tilanne Pohjois-Irlannissa on jälleen kärjistynyt, ja republikaanitaustaiset terroristiryhmittymät ovat aktivoituneet uudelleen. Kirjepommit ovat lähes arkipäivää, ja tänä keväänä pohjois-irlantilainen toimittaja surmattiin tiettävästi IRA-henkisten aktivistien yllyttämissä mellakoissa. Vielä tänä päivänä Belfastin ja Derryn kaduilla voi törmätä 1960-80-lukujen republikaanisten katolilaisten marttyyrien muistoa kunnioittaviin seinämuraaleihin sekä väkivaltaa ihannoivaan kuvastoon.
Brexit herättää vakavana kysymyksen Britannian ja Irlannin välisestä rajasta. Schengen-alueen myötä Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja on avoin, mutta rajan sulkeutumisella ja rajatarkastusten palauttamisella on poliittisesti arvaamattomia seurauksia. Jos taas raja jätetään poikkeussopimuksella avoimeksi, tulee siitä kuin EU:n ulkorajalla vuotava tulppa, jota kautta vapaa liikkuvuus unionin sisälle ja ulos tapahtuu ilman valvontaa.
Euroopan unionin alueella pitää ennen kaikkea laittaa jäitä hattuun, kun valtioiden sisällä puhutaan haaveista erota unionin jäsenyydestä. Brexit on avainesimerkki siitä, miksi populismi ei ole oikea tie eteenpäin itse EU:lle mutta ei myöskään jäsenvaltioiden kansalaisille.
Olen kansainvälisten suhteiden jatko-opiskelija (politiikkatieteet). Suunnittelen kansainvälistä väitöstutkimusta armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta.