Uraohjaajat ja ammatinvalintapsykologit sanovat joskus, että jos oma työ tuntuu merkityksettömältä ja mielenkiinnottomalta, ja jos toistuvasti toivoisit, että asiat olisivat työssäsi aivan toisin, olet todennäköisesti väärässä ammatissa. Itse omalta kohdaltani voin sanoa, että tämän päivän politiikassa ainakaan mielenkiinnottomuuden ongelmaa ei ole.
On käynnissä politiikan superkevät. Ennakoin jo taannoin, että niin sanotusti ”politiikka on palaamassa politiikkaan”, eli ollaan siirtymässä konsensuspolitiikan kaudesta jälleen värikkään poliittisen kiistelyn ja yhteiskunnallisten intressiristiriitojen aikaan.
Sote-uudistus romuttui, hallitus erosi, maakuntavaalit peruuntuivat ja puoluekenttä on jakaantuneempi kuin aikoihin. Konservatiivisesta näkökulmasta tilanne on mielenkiintoinen, sillä selkeästi suurin konservatiivipuolue on Perussuomalaiset, joka on varsinainen arvopolitiikan tuuliviiri. Peräkkäin on kahdet vaalit eli heti perään tulevat koko Euroopan yhteisön tulevaisuutta määrittävät, ratkaisevat EU-vaalit.
Kristillisdemokratia on Euroopan johtava aate. Jos Euroopan unionin tulevaisuutta suunnitellaan, tulee kristillisdemokratia olemaan ratkaisevassa roolissa. Suomessa olemme kuitenkin jatkossakin vain pieni tekijä. Harmi sinänsä, sillä eduskuntavaalit olivat harvinainen tilaisuus nostaa kannatusta oikeistolaisen politiikan sirpaloitumisen myötä. Tuskin enää pitkiin aikoihin tulee eduskunnassa olemaan 18 keskustaoikeistolaista paikkaa uusjaossa. Jatkossa tärkeintä on, että näemme KD-aatteen merkityksen ja erityisen roolin länsimaisessa politiikassa. Meidän on syytä tajuta, kuinka keskeinen rooli kristillisdemokratialla on ollut ja on edelleen meille tärkeiden poliittisten järjestelmien muovaamisessa.
Julkaistu KD-Lehdessä toukokuussa 2019.
Olen kansainvälisten suhteiden jatko-opiskelija (politiikkatieteet). Suunnittelen kansainvälistä väitöstutkimusta armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta.