Vaikka jotain haluaisi unohtaa, internet kyllä muistaa – ja hyvä niin

Mitä vaalipäivän iltana juttua tehdessä sitten sattuikaan, sitä en muista. Minulla ei ole jälkeenpäin tapana oikaista minusta kirjoitettuja juttuja. Kommentti jääköön näkyville. Se paljastaa jotain olennaista.

Huomasin erään kiinnostavan yksityiskohdan omasta ”henkilöbrändistäni” (ironiset lainausmerkit), kun tarkistin oman sivustoni sijoittumista Googlessa. Kuten tiedetään, olen ollut todella monessa mukana ja netistä löytyy monenlaista tietoa liittyen työhöni, koulutukseeni ja julkisiin harrastuksiini.

Google-haun ykkössivulta löytyy vuoden takainen Aamulehden artikkeli otsikolla ”Miikka-Markus Leskinen Parkanosta sai vain noin 350 ääntä – ’Äänimääräni vastaa nuorten kristillisten tavallisia lukemia’”. Juttu on kirjoitettu eurovaalien vaalipäivän iltana lyhyen puheluhaastattelun perusteella.

Jutussa ei sinänsä ole mitään erityistä: olin ollut eurovaaleissa ehdokkaana Suomen Kristillisdemokraattien listalla. Olin tuolloin sekä KD:n että KD Nuorten jäsen, ja erosin puolueen jäsenyydestä pian vaalien jälkeen. Ääniä tuli vähän, vaikkakin pienessä kotikaupungissani Parkanossa sekä naapurikunnassa Kihniössä olin yksi kärkiehdokkaista. Sain todella kaunista palautetta hyvästä kampanjasta ja loin hyviä tuttavuuksia myös muiden puolueiden vastaehdokkaiden kanssa. Kärkiteemani olivat olleet tiede ja sivistys, ilmastonmuutokseen puuttuminen ja yleiset arvoteemat eurooppalaisen valtavirran kristillisdemokratian mukaisesti.

Varsinainen yllätys tulee vasta, kun lukee lyhyen artikkelin kolmannen kappaleen:

Leskisen mukaan kd on vaalipäivän puolue ja muistutti, että kd:n puheenjohtajan Päivi Räsäsen ulostulot iltapäivälehdissä Yhdysvaltain osavaltioiden aborttilakien tiukennuksista saattoivat vielä nostaa vaalipäivän tulosta kristillisdemokraateille.

Aamulehti 26.5.2019

Että mitä?

Räsäsen ulostulot nostivat tulosta?

Tästä oli kyse: Viikkoa aikaisemmin kansanedustaja Päivi Räsänen oli sanonut lehdistölle, että iloitsee USA:n Alabaman osavaltion tiukentuneesta aborttilainsäädännöstä ja haluaisi samanlaisen lain Suomeen. Uuden lain mukaan esimerkiksi raiskaus tai insesti eivät oikeuttaisi aborttiin, ja raskaudenkeskeytyksen tehnyt lääkäri voisi saada jopa 99 vuoden vankeustuomion.

Tällaisista ulostuloistako minä iloitsen?

Kuvaavaa on se, että Räsäsen kommenttien jälkeen puolueen puheenjohtaja Sari Essayah julkaisi heti vastineen, jossa irtisanoutui kansanedustajan kommenteista. Oman eurovaalikampanjani koko viimeinen viikko meni toreilla ja tapahtumissa KD:ta koskeviin aborttikysymyksiin vastatessa.

Olen hyvin varma siitä, että alabamalainen laki ei olisi alkuunkaan yhteensopiva eurooppalaisen ihmisoikeuslainsäädännön kanssa. Tällainen kommentointi ei myöskään sovi minun arvoihin ollenkaan. Myös puolue oli sinänsä paperilla irtisanoutunut kovista kommenteista, mutta jokainen äänestäjä ymmärsi, että KD:n ehdokkaan äänestäminen tarkoitti ääntä yhteiseen pottiin, jota nämä ulostulot edustivat julkisuudessa varsin hyvin.

Minä, jonka tulisi olla yhteiskunnallisen viestinnän ja kampanjoinnin ammattilainen, olin ajautunut ansaan. Ajanut itseni! Vain muutama viikko takaperin olin pitänyt pirkanmaalaisille eduskuntavaaliehdokkaille koulutusta vaalikampanjoinnista ja sosiaalisen median hyödyntämisestä. Yksi listaamistani punaisista lipuista eli ehdottomasti vältettävistä asioista oli olla ristiriidassa oman puolueensa kanssa. Kenenkään poliittisen ehdokkaan ei tule hakeutua tilanteeseen, jossa joutuu yhtäaikaa hankkimaan äänestäjiä ja samaan aikaan puhumaan omaa puoluettaan vastaan. Äänestäjä ymmärtää äänestävänsä sekä ehdokasta että vaalilistaa.

Mitä vaalipäivän iltana juttua tehdessä sitten sattuikaan, sitä en muista. Minulla ei ole jälkeenpäin tapana oikaista minusta kirjoitettuja juttuja. Kommentti jääköön näkyville. Se paljastaa jotain olennaista. Toimittajien tulkinnat ehdokkaiden näkemyksistä ja mielipiteistä ovat yhtä kiinnostavia kuin se, mitä poliitikot itse ovat asioista mieltä. Selittely ja oikominen jälkeenpäin ei ole hyvän maun mukaista. Jos on valinnut julkisuuden, tulee myös sietää julkisuuden lieveilmiöitä.

Episodi oli esimerkki niistä ristiriidoista, mitä puolueen jäsenenä koin, ja lopulta yksi syistä muiden joukossa puoluekirjasta luopumiselle. Viestintä petti. Toimittaja paljasti jotain olennaista. Lopulta valitsinkin omat arvoni ja tein mielestäni välttämättömän valinnan.

Internet muistaa. Ehkä niin on hyvä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *