Ilmoitin aikaisemmin halustani tukea niin sanottua ”Silakkaliikettä”, joka on maahanmuuttovastaisuuteen ja tiedevastaisuuteen reaktiona syntynyt kansanliike.
Mielestäni isoin ongelma suomalaisessa maahanmuuttokriittisessä liikkeessä ja tässä äärioikeistoa lähentelevässä tieteen ja demokratian vastaisessa kehityksessä on se, että sen piirissä oleva poliittinen keskustelu ei oikeastaan enää edes esitä mitään positiivisia poliittisia tavoitteita.
Maahanmuuttokriittisyys ja äärioikeiston piirissä esiintyvä tiedevastaisuus ovat nykyään keskittyneet lähes yksinomaan vihollisiinsa. Se ilmenee sosiaalisessa mediassa jatkuvana trollaamisena, joka aktiivisesti sotkee keskusteluketjuja. Jotkut näkevät suurtaa vaivaa sen eteen, että yhteiskunnallinen keskustelu olisi mahdollisimman haastavaa.
Sellaisen äärilaidan kanssa on todella vaikea käydä minkäänlaista keskustelua. Toisaalta koko tälle taustalla olevalle tuhoavalle asenteelle tulee löytää vaihtoehtoja.
Päivittäinen häiriköinti on ristiriitainen sekoitus vihaa, herjaamista, parodiaa, vitsailua ja kunnianloukkauksia. On kaikenlaista huumoriksi tarkoitettua ”hassuttelua”, jonka taustalla on kuitenkin tavoite luoda laajamittaista häiriköintiä.
Trollit syyllistyvät kohdennettuun häirintään, joka on somekanavien käyttösääntöjen vastaista eikä tällaiseen käyttöön tarkoitettuja tilejä saisi luoda. Silti trollijoukon käytöstä on todella vaikea kitkeä: moni valetili on toiminut somepalveluissa vuosia ja kerännyt verkostoa pitkään ilman ongelmia.
Näiden häiriköiden ei tule antaa määritellä yhteiskunnallisen keskustelun ehtoja.
En kuulu itse juurikaan minkäänlaiseen vähemmistöön, mutta tiedän sen, että erityisesti vähemmistöjen edustajat joutuvat kovimman häiriköinnin kohteeksi. Täältä ”keskustaoikeistosta” käsin katsottuna suurin osa meistä joutuu häiriköinnin kohteeksi vain, kun otamme kantaa esimerkiksi ihmisoikeuksia koskien. Monet vähemmistöt taas joutuvat kestämään sitä vain siksi, keitä he ovat.
Olen kulkenut pitkän matkan politiikan kentällä: viitisen vuotta politiikan tutkimuksen opintoja, jonkin aikaa Kristillisdemokraattien jäsenenä, oma eurovaaliehdokkuus ilmastoteemalla, useita rooleja vaalipäällikkönä tai kampanja-avustajana useissa vaaleissa. Toivoin joskus vuosia sitten, että politiikkaan tulisi potkua. (Aiemmin esim. 2000-luku oli kulunut harmaalta tuntuvan konsensuspolitiikan hengessä.) Mutta ihan tällaista potkua en tosiaankaan siihen toivonut.
Se, mikä aikaisemmin olisi ollut täysin marginaalista ja vain jossain netin pimeimmillä foorumeilla esiintyvää törkykäytöstä, näkyy nykyään käytännössä joka kanavassa.
Mukana liikkeessä olen siksi, että tällainen kehitys ei ole sopivaa.