{"id":127,"date":"2017-04-28T20:56:49","date_gmt":"2017-04-28T17:56:49","guid":{"rendered":"http:\/\/leskinen.net\/blogi\/?p=127"},"modified":"2019-03-03T13:58:53","modified_gmt":"2019-03-03T13:58:53","slug":"uusia-todisteita-102-vuotta-vanhasta-kansanmurhasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/uusia-todisteita-102-vuotta-vanhasta-kansanmurhasta\/","title":{"rendered":"Uusia todisteita 102 vuotta vanhasta kansanmurhasta"},"content":{"rendered":"

Armenialaisten kansanmurhan lopullinen todistaminen historiallisena faktana on j\u00e4lleen askeleen pidemm\u00e4ll\u00e4, kun turkkilais-saksalainen historioitsija Taner Ak\u00e7am kertoi avanneensa arkistoista yli sata vuotta vanhan s\u00e4hkeen, jossa kerrotaan Ottomaanivaltion osallisuudesta armenialaisv\u00e4hemmist\u00f6n karkotuksiin ja murhiin it\u00e4isess\u00e4 Anatoliassa. New York Times uutisoi<\/a> asiasta viime viikolla.<\/p>\n

Viime maanantaina tuli kuluneeksi 102 vuotta armenialaisten kansanmurhan alkamisesta. Huhtikuun 24. p\u00e4iv\u00e4 1915 on vakiintunut muistop\u00e4iv\u00e4, joka viittaa armenialaisten pakkosiirtojen k\u00e4ynnistymiseen ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaisessa Turkissa. Armenialaisten kansanmurha oli modernin aikakauden ensimm\u00e4isen suuri kansanmurha, tavoitteena armenialaisen kansan h\u00e4vitt\u00e4minen. Tuhokampanja kesti l\u00e4hes vuosikymmenen. Kuolemanmarssit<\/a> p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t usein Syyrian aavikolle, ja korkeimmat arviot kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ovat 1,5 miljoonaa henke\u00e4.<\/p>\n

Armenialaisten kansanmurha tunnetaan erityisesti siit\u00e4, miten aktiivisesti sen olemassaolo on kiistetty ja miten aiheesta keskustelemista on v\u00e4ltelty. Historialla tehd\u00e4\u00e4n l\u00e4hes aina politiikkaa, ja politiikan kiemuroissa itse historian tapahtumat j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein pelk\u00e4ksi taustakysymykseksi. Kansainv\u00e4linen yhteis\u00f6 on v\u00e4ltellyt kansanmurhan tunnustamista ja aiheen k\u00e4sittely\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 suhteet Turkkiin halutaan pit\u00e4\u00e4 hyvin\u00e4; ei siksi, ett\u00e4 tapahtumien historiallisuus olisi jotenkin erityisell\u00e4 tavalla h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa. Kansanmurhan virallisesti tunnustaneet valtiot usein asuttavat rajojensa sis\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 armenialaisv\u00e4hemmist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Totuuden j\u00e4lkeinen politiikka ei ole mik\u00e4\u00e4n nykyajan yksinoikeus. Tapa, jolla menneisyydest\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n politiikkaa, on n\u00e4kynyt l\u00e4pi 1900-luvun. Armenialaisten kansanmurhan kohdalla voidaan jo l\u00e4hes varmuudella sanoa, ett\u00e4 mitk\u00e4\u00e4n uudet historialliset todisteet eiv\u00e4t tule merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla vaikuttamaan positiivisen tunnustamisen suuntaan. Turkki kielt\u00e4\u00e4 armenialaisten kansanmurhan historiallisuuden edelleen johdonmukaisesti ja pit\u00e4ytyy kertomuksessaan, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli maailmansodan aikainen sis\u00e4llissota, jossa k\u00e4rsij\u00f6in\u00e4 olivat sek\u00e4 armenialaiset ett\u00e4 turkkilaiset tasapuolisesti. My\u00f6s kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 on Turkin mukaan huomattavasti liioiteltu.<\/p>\n

Ehk\u00e4 kansanmurhan tapahtumista on yksinkertaisesti kulunut liian kauan aikaa. En\u00e4\u00e4 vuosikymmeniin kyse ei ole tosiasiallisesti edes ollut historian tapahtumista kuin v\u00e4lillisesti: kiista on kilpistynyt Turkin ja Armenian v\u00e4liseksi identiteettipoliittiseksi kamppailuksi, jossa Turkki syytt\u00e4\u00e4 Armeniaa sen omien historiallisten v\u00e4\u00e4ryyksien peitt\u00e4misest\u00e4. Kumpikin osapuoli syytt\u00e4\u00e4 toista historiallisten arkistojen suljettuna pit\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Turkki on esitt\u00e4nyt edes kansanmurhan historiallisuuden tunnustamisesta keskustelemisen edellytyksen\u00e4, ett\u00e4 armenialaiset avaavat omat historialliset arkistonsa. Turkin argumentti on aina ollut, ett\u00e4 Armenian oma (oletettu) peitetty historia paljastaisi kansanmurhasyyt\u00f6sten olevan hataralla pohjalla. Historiantutkijoiden kansainv\u00e4linen konsensus kansanmurhan todellisuuden puolesta ei ole kielt\u00e4jille riitt\u00e4nyt.<\/p>\n

***<\/p>\n

Suomi ei ole tunnustanut armenialaisten kansanmurhaa. Edellisen kerran asia tuli valtiotasolla puheeksi, kun perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivel\u00e4 teki vuonna 2012 aiheesta kirjallisen kysymyksen. Ulkoasianministeri Erkki Tuomioja vastasi muun muassa toteamalla: \u201dSuomen hallitus katsoo, ettei ole poliittisten toimijoiden tai lains\u00e4\u00e4t\u00e4jien asia ottaa kollektiivista kantaa siihen, mik\u00e4 on n\u00e4iden ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaisten tapahtumien historiallinen totuus.\u201d<\/p>\n

Armenialaisten kansanmurhasta, sen suomalaisesta keskustelusta ja historiapolitiikasta olen kirjoittanut laajasti graduty\u00f6ss\u00e4ni.<\/a><\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Armenialaisten kansanmurhan lopullinen todistaminen historiallisena faktana on j\u00e4lleen askeleen pidemm\u00e4ll\u00e4, kun turkkilais-saksalainen historioitsija Taner Ak\u00e7am kertoi avanneensa arkistoista yli sata vuotta vanhan s\u00e4hkeen, jossa kerrotaan Ottomaanivaltion osallisuudesta armenialaisv\u00e4hemmist\u00f6n karkotuksiin ja murhiin it\u00e4isess\u00e4 Anatoliassa. New York Times uutisoi asiasta viime viikolla. Viime maanantaina tuli kuluneeksi 102 vuotta armenialaisten kansanmurhan alkamisesta. Huhtikuun 24. p\u00e4iv\u00e4 1915 on vakiintunut muistop\u00e4iv\u00e4, joka viittaa armenialaisten pakkosiirtojen k\u00e4ynnistymiseen ensimm\u00e4isen … Jatka lukemista ”Uusia todisteita 102 vuotta vanhasta kansanmurhasta”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-127","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=127"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1109,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions\/1109"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=127"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=127"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=127"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}