linkki<\/a>, haettu 6.1.2018).<\/p>\nMoni poliittista keskustelua varsinkin sosiaalisessa mediassa seuraava on saattanut huomata, ett\u00e4 poliittisella arvokartalla konservatiivinen oikeisto l\u00e4hestyy nyky\u00e4\u00e4n keskustaa. Esimerkiksi puhe ”tolkun ihmisist\u00e4” ilment\u00e4\u00e4 yht\u00e4aikaa sek\u00e4 keskustalaista ett\u00e4 konservatiivista asennetta, jossa yhteiskuntaa repiv\u00e4\u00e4n ja jakavaan puheeseen haetaan maltillista vaihtoehtoa, ja juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 poliittinen vasemmisto on suhtautunut ajatukseen isolla varauksella. (Politiikan tutkijat taas luonnollisesti pit\u00e4v\u00e4t tolkkuun vetoamista ep\u00e4politisoivana ja aiheellisia kysymyksi\u00e4 vaientavana pyrkimyksen\u00e4.)<\/p>\n
Haaveileeko konservatiivi takaisin menneeseen aikaan? Synkk\u00e4 ja vanhahtava k\u00e4sitys konservatismista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 poliittisen vastapuolen kehitt\u00e4m\u00e4lt\u00e4. Todellisuudessa\u00a0aatteen historia on paljon positiivisempi ja kiinnostavampi, sill\u00e4 se on kuitenkin onnistunut puhuttamaan yhteiskuntatutkijoita ja ajattelijoita t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Toisenlaisen k\u00e4sityksen saa, jos tutustuu aatteen oppi-isien kuten Joseph de Maistren ja Edmund Burken kirjoituksiin: konservatismi edustaa periaatteita ja arvoja, jotka pyrkiv\u00e4t ajattomuuteen ja pysyvyyteen. Taaksep\u00e4in katsomisen sijasta konservatiivi vetoaa tiettyjen perusarvojen muuttumattomuuteen sek\u00e4 menneess\u00e4 ja nykyajassa ett\u00e4 tulevassa.<\/p>\n
Edell\u00e4 mainituista filosofi Maistre, joka puolusti kuninkaanvaltaa ja monarkiaa Ranskan vallankumouksen aikana, piti perinteist\u00e4 valtiomallia parempana siksi, ett\u00e4 se perustui oikeille periaatteille. Maistren ajattelussa ihmiset toimivat tiettyjen muuttumattomien periaatteiden varassa olematta kuitenkaan niiden orjuuttamia. Kuin kellon osat, joista jokaisella on oikeus olla vahvuudeltaan ja muodoltaan juuri sellaisia kuin ovat, ihmiset toimivat n\u00e4iden ajattomien arvojen kautta yhteiseksi eduksi. Tosin t\u00e4t\u00e4 yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kuvatessaan de Maistre hypp\u00e4\u00e4 suoraan puhumaan Luojan yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 jumalallisesta j\u00e4rjestyksest\u00e4.<\/p>\n
Konservatiivi tekee politiikkaa sill\u00e4 asenteella, ett\u00e4 maailma on pystyss\u00e4 viel\u00e4 tuhannen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4kin. Viel\u00e4p\u00e4 niin, ett\u00e4 tuhannen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 samat arvot ja lait yh\u00e4 p\u00e4tev\u00e4t. Toisaalta taas, jos katsotaan historiaa tuhat vuotta taaksep\u00e4in, voidaan samoja perusarvoja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s arvioimaan menneisyyden ihmisten tekemi\u00e4 valintoja.\u00a0Radikaalin muutoksen vastustaja malttaa mielens\u00e4 ja liittyy ajallisen jatkumon pitk\u00e4\u00e4n ketjuun, ja arvioi siten tekemiens\u00e4 ratkaisujen olevan objektiivisesti oikeita. H\u00e4n viittaa kintaalla ajatukselle, ett\u00e4 nyt elossa oleva sukupolvi onnistuisi pioneerinomaisesti kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin tuoreet arvot itselleen. Ihminen ei muutu.<\/p>\n
Yhteys uskontoon on konservatismille keskeist\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 kytk\u00f6s on varsin helppo selitt\u00e4\u00e4. L\u00e4hes kaikki aatteen eurooppalaiset klassikkokuvaukset ovat jollain tapaa perustaneet ajattelunsa uskonnolliselle perinteelle ja maailmankuvalle, erityisesti kristinuskolle. Burken ja de Maistren tekstej\u00e4 voidaan poliittisen ajattelun lis\u00e4ksi pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hes suoraan kristinuskon puolustamisena. Uskonto edustaa ajattomuutta jaloimmillaan: 2000 vuotta sitten el\u00e4nyt juutalainen puusepp\u00e4 ja opettaja voi ohjata ihmisen valintoja yht\u00e4 korkealla tai korkeammallakin auktoriteetilla kuin t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n asiantuntija.<\/p>\n
Kuinka konservatiiviset arvot sitten k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t politiikaksi? Kristilliset arvot puhuvat l\u00e4hinn\u00e4 vain siit\u00e4, miten ihmisten on yksil\u00f6tasolla elett\u00e4v\u00e4 ja kuinka suhtauduttava l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Nykyaikana uskonnolla ei voi en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 politiikkaa.\u00a0Varsin yleinen irvikuva konservatismista onkin ajatella, ett\u00e4 sen arvopolitiikan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on rajoittaa ja kahlita ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisill\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 ja laeilla, jotka perustuvat vain lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n henkil\u00f6kohtaisiin uskomuksiin.<\/p>\n
Se, ett\u00e4 politiikkaa tehd\u00e4\u00e4n kristillisten tai uskonnollisten arvojen pohjalta, ei tietenk\u00e4\u00e4n yksist\u00e4\u00e4n ole muutosvastarinnan merkki. William Wilberforce, jonka kampanja johti orjuuden lakkauttamiseen Englannissa, sek\u00e4 Martin Luther King Jr., jonka vaikutusta rotuerottelun lopettamiseen Amerikassa ei voi liiaksi korostaa, tekiv\u00e4t politiikkaansa suoraan uskontoon vedoten. My\u00f6s islamilaisissa maissa naisten oikeuksia ajavat aktivistit ammentavat sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 tavoitteilleen kirjavasti Koraanista ja islamilaisesta perinn\u00f6st\u00e4. Perinteisten arvojen kannattajien suurin pahe on korkeintaan maltillisuus.<\/p>\n
Ongelmia tulee siin\u00e4 vaiheessa, jos konservatiivi ryhtyy puolustamaan perusarvoina sellaisia vallitsevia hierarkioita, jotka ovat yksiselitteisen vahingollisia yksil\u00f6iden tai yhteis\u00f6n hyvinvoinnille. N\u00e4in on k\u00e4ynyt aatehistoriassa yht\u00e4 usein kuin yhteiskunnallista muutosta on tapahtunut: historiallisena avainesimerkkein\u00e4 ovat edell\u00e4 mainitut orjuuden lakkauttaminen ja rotuerottelu. Mennein\u00e4 vuosisatoina my\u00f6s esimerkiksi urheutta sodassa on pidetty kiistattomana hyveen\u00e4 ja ihanteena\u00a0\u2013 nykyaikana taas koko ajatus sodasta ja sotaan ryhtymisest\u00e4 on kauhistus. Konservatiivi pit\u00e4\u00e4 rohkeutta ja uhrausta oman is\u00e4nmaan eteen arvokkaana sin\u00e4ns\u00e4, vaikka sen muodot vaihtuisivatkin pehme\u00e4mpiin ja viisaampiin tapoihin ajan my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Varsinkin maahanmuuttokriittisyys ja ulkomaalaisvastaisuus, joista olen t\u00e4ss\u00e4 blogissa kirjoittanut jo l\u00e4hes rikkin\u00e4ist\u00e4 \u00e4\u00e4nilevy\u00e4 muistuttavalla toistolla, on konservatiivisen ajattelun t\u00e4ysin tarpeeton oire. Ajattomat ja kest\u00e4v\u00e4t arvot jos mitk\u00e4 ovat sellaisia, jotka historiallisen ja ajallisen jatkumon lis\u00e4ksi yhdist\u00e4v\u00e4t my\u00f6s kulttuureita, kansoja ja kansalaisuuksia. Varsinkin kristilliset arvot, tulkitaan niit\u00e4 sitten maailmankuvallisesti tai puhtaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti, ovat selv\u00e4sti ihmiskuntaa yhdist\u00e4v\u00e4 ja kulttuureita toisiinsa sulauttava voima. Varhainen kristinusko oli viel\u00e4p\u00e4 ensimm\u00e4inen l\u00e4ntisen maailman alueelle sijoittunut aate, joka toi mukanaan ajatuksen aidosti universaalista ihmisyydest\u00e4 ilman kansallisia ja rodullisia rajoja.<\/p>\n
Radikaalille nyky-yhteiskunta on perustavalla tavalla viallinen ja kaipaa merkitt\u00e4vi\u00e4 uudistuksia. Konservatiivi taas painottaa yksil\u00f6iden ja l\u00e4hiyhteis\u00f6jen vastuunottoa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja kyky\u00e4 vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Ennen kaikkea t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n konservatiivi karttaa l\u00e4nsimaista kulttuuria ja el\u00e4m\u00e4ntapaa vastustavia aatteita ja poliittisia liikkeit\u00e4. Vaikka konservatismin perustajat Ranskan vallankumouksen alla olivat kyll\u00e4kin t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 puolella historiaa vastustaessaan ajatusta perustuslaillisesta tasavallasta, he yht\u00e4aikaa ennustivat onnistuneesti sek\u00e4 Ranskan vallankumouksen aikaisen terrorin ja sekasorron ett\u00e4 Napoleonin vallankaappauksen ja korruption.<\/p>\n
Konservatismi on kulkenut pitk\u00e4n matkan historiallisista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan ja modernisoitunut. Alkuaan konservatismi syntyi puolustamaan kuninkaanvaltaa ja vastustamaan liberaalia vallankumousta, mutta nyky\u00e4\u00e4n melko jyrkk\u00e4kin konservatiivi allekirjoittaa jo politiikkansa taustalle l\u00e4nsimaiset ja liberaalit arvot, kuten yksil\u00f6nvapaudet, oikeudet ja sananvapauden, sek\u00e4 parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen. Koko maailman historiassa n\u00e4m\u00e4 l\u00e4nsimaiset arvot ovat hyvin nuoria, mutta konservatiivi on silti l\u00f6yt\u00e4nyt niist\u00e4 kiinnekohdan.<\/p>\n
Kylm\u00e4n sodan aikana konservatiivinen oikeisto oli oikeassa, kun suhtautui torjuen vasemmiston neuvostoihannointiin tai vastasi kyynisesti nuorisoradikaalien vaatimuksiin.\u00a0Lopulta Neuvostoliiton romahtaminen ideologisessa mieless\u00e4 ja sit\u00e4 kautta valtiososialismin tappio hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 valtiomuotona oli l\u00e4nsimaisen poliittisen kulttuurin suurin voitto. Vallankumous, joka oli aiemmin luvannut vaihtoehtoa kapitalistiselle ja vapaalle l\u00e4nsimaiselle yhteiskunnalle, muuttui pehme\u00e4ksi k\u00e4sitteeksi, jonka my\u00f6s itse demokraattinen ja kapitalistinen l\u00e4nsi omaksui kuvaamaan yhteiskuntien rauhanomaista muutosta entist\u00e4 vapaammiksi ja liberaalimmiksi. Oikeisto voitti.<\/p>\n
Konservatiivisuudessa on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tietty\u00e4 haikeutta. Siin\u00e4 on aina nuorelle radikaalille tai paremmasta maailmasta haaveilevalle kyse osittaisesta luopumisesta. Yhteiskunnassa tapahtuu nytkin rakenteellisia muutoksia, jotka saavat nuoren sukupolven kunnioittamaan edellisten sukupolvien perinteit\u00e4 ja ajallista jatkuvuutta. Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 voidaan sanoa, ett\u00e4 vuoden 2008 talouskriisi oli pieness\u00e4 mittakaavassa modernismin aikakauden loppu. Usko loputtomaan kasvuun ja edistykseen sai ison kolhun. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa vuosikymmeniin Suomeenkin ilmaantui aikuistuva sukupolvi, joka ei tavoitellut en\u00e4\u00e4 radikaalisti toisenlaista maailmaa, vaan pyrki maltillisesti s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleen edellisen sukupolven hyvinvoinnin.<\/p>\n
Eik\u00f6 hyvinvointivaltion pelastaminen, mukaan lukien kaikkien sen byrokraattisten rakenteiden puolustus, olekin hyvin konservatiivinen tavoite? Nuori sukupolvi ei en\u00e4\u00e4 muutenkaan tavoittelee utopiaa.\u00a0My\u00f6s l\u00e4nsimaisen ihmisen maailmankuva on muuttunut pysyvyytt\u00e4 korostavaksi ja esimerkiksi usko katastrofien l\u00e4heisyyteen on hiipunut: huoli ilmastonmuutoksestakin on nyky\u00e4\u00e4n rationaalisen laskelmoivaa eik\u00e4 vastaa hengelt\u00e4\u00e4n esimerkiksi 1970-luvulla vallinnutta ekologisen maailmanlopun tai ydinsodan pelkoa.<\/p>\n
Konservatismi on itsess\u00e4\u00e4n kirjavaa. Kukaan poliitikko tai yksik\u00e4\u00e4n poliittinen liike ei edusta aatteen koko historiallista palettia. Konservatiiviset arvot eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kyseenalaista tai kiell\u00e4 sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 ihmiset ovat luonteeltaan, taustoiltaan ja henkil\u00f6historioiltaan erilaisia. Hyveiden teht\u00e4v\u00e4 on ohjata ihmisi\u00e4 kohti hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4iden omassa moninaisuudessa ja t\u00e4m\u00e4 moninaisuus huomioiden. Kaikki ratkaisut eiv\u00e4t sovi kaikille. Kaikilta ei voi vaatia yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 suoritusta. Mutta kun on mahdollisuus valita, jokainen ihminen valitkoon oikeiden arvojen mukaisesti: koti, perhe, kest\u00e4vyys, kauneus, totuus, hyvyys, pitk\u00e4mielisyys, vastuu, mielen maltti, kuuluminen. Kun on suurempien yhteiskunnallisten muutoksen aika ja paikka, uskon kriittist\u00e4 ajattelua harrastavien ihmisten tunnistavan oikean hetken. Niiden aika ei ole nyt.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Radikaalille nyky-yhteiskunta on perustavalla tavalla viallinen ja kaipaa merkitt\u00e4vi\u00e4 uudistuksia. Konservatiivi taas painottaa yksil\u00f6iden ja l\u00e4hiyhteis\u00f6jen vastuunottoa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja kyky\u00e4 vaikuttaa omaan kohtaloonsa.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":877,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-291","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-politiikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=291"}],"version-history":[{"count":51,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1533,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/291\/revisions\/1533"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/877"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=291"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=291"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.leskinen.net\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=291"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}