Helsinki Pride ei ollut epäpoliittinen kansantapahtuma

Pride-viikolla on ollut keskustelua viranomaisten ja julkisten laitosten osallistumisesta Helsinki Prideen. Muun muassa Päivi Räsänen ja Kristillisdemokraatit ovat kritisoineet julkisten organisaatioiden osallistumista sateenkaaritapahtumaan. Näkyvimmin uutisissa oli Pirkanmaan kansanedustaja Sari Tanus, joka sanoi Helsinki Priden edustavan ”suurta suvaitsemattomuutta” ja eri mieltä olevien vapauksien rajoittamista.

Alunperin julkiset laitokset mukaan kutsui yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole täysin väärässä siinä, että myös julkiset viranomaiset voisivat kyllä osallistua kansantapahtumaan, joka edistää ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Helsinki Pride oli kuitenkin tänä vuonna tapahtuma, joka vähintäänkin hipoi poliittisuuden rajoja. Tämä siis peräti riippumatta siitä, mitä mieltä yleisesti on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisesta ja Priden taustalla olevista arvoista.

Helsinki Pride ei lopulta ollutkaan niin vahvasti koko kansaa yhdistävä rauhan ja rakkauden juhla. Some-feedi ei ollutkaan pelkkää rakkautta ja kaikkea ihanaa. Monelle tapahtumaa livenä seuranneelle saattoi välittyä jopa melko hapan kuva sisäisesti ristiriitaisesta tapahtumasta, jossa kovaa kritiikkiä sai myös tilaisuuden järjestäjä, Helsingin Seta. Ristiriita liittyi nimenomaan viranomaistahojen osallistumiseen.

Poliittisessa mielessä merkittävin Helsinki Pride -tapahtumaa sisäisesti jakava asia oli tänä vuonna poliisin ja Maahanmuuttoviraston läsnäolo tapahtumassa. Sosiaalisessa mediassa nähtiin ainakin yksi video queer-aktivisteista, jotka estävät pride-auton etenemistä ja jotka poliisi joutuu kantamaan marssin edestä pois. Monien aktivistien mielestä poliisin läsnäolo oli tekopyhää, sillä poliisi osallistuu kymmenien turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksiin, ja palautettujen joukossa on useita vaarassa olevia seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Maahanmuuttovirasto joutui perumaan osallistumisensa tapahtumaan sen jälkeen, kun oli saanut ison annoksen Pride-väen kritiikkiä. Syy kritiikkiin oli sama kuin poliisin kohdalla, eli syytös viranomaisten toiminnan ”pinkkipesusta” osallistumalla seksuaalivähemmistöjä tukevaan tapahtumaan. Virastoa siis suoraan sanottuna syytettiin politikoinnista.

Mieleeni muistuu viime vuoden Pride-kohu, joka koski Israelin osallisuutta tapahtuman järjestämisessä. Yksi Pride-tapahtumassa 2016 mukana olevista järjestöistä oli EuroGames Helsinki, jonka yhtenä tukijoista oli Israelin valtio. Pride-väen joukossa oli aktivisteja, jotka vaativat tapahtumaa irtisanoutumaan kaikesta Israeliin liittyvästä tuesta. Syynä oli väite, että Israel ”pinkkipesee” ihmisoikeusrikkomuksiaan seksuaalivähemmistöjen asialla.

Helsinki Pride 2017 oli epäpoliittinen tapahtuma vain osalle osallistujista eli niille, jotka erityisesti toivoivat sen olevan sitä. Ainakin Helsingin Sanomien HSTV:n live-lähetyksen perusteella Pride-juhlan yhteydessä oli myös mielenilmauksia turvapaikanhakijoiden palautuksia vastaan, ja nämä mielenilmaukset tehtiin yhteistyössä poliisin läsnäoloa vastustaneen queer-ryhmän kanssa.

”Ei poliisia prideille, ei poliisia minnekään!” oli varsin reilun kokoisen anarkistiryhmän iskuhuuto Pride-marssilla. ”Pride kuuluu meille, ei poliiseille” luki queer-aktivistien kyltissä, jolla pysäytettiin yhdenvertaisuusvaltuutetun kuorma-auto. Oman osallistumisen epäpoliittisuuteen voi olla vaikea uskoa, jos samalla kuulee kulkueen joukosta iskuhuutoja omaa osallistumistaan vastaan.

Pride-kulkue ja -tapahtuma on kuin mikä tahansa arvoihin kytkeytyvä, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä kansantapahtuma. Tänä vuonna nähtiin, että tapahtuman sisäiset, poliittiset jännitteet eivät ole ainakaan vähenemään päin. Helsinki Pride sisälsi jälleen myös aivan klassista ystävän ja vihollisen erottelua, mitä poliittinen toiminta kaikista karkeimmillaan on. On ollut kiinnostavaa huomata, että Pride-tapahtuman yhä kutsuvamman asenteen ohella nousee lähes yhtä voimakkaasti ulossulkeva henki.

Kuten aina, yhteiskunnallisen vaikuttamisen piirissä on joukko, jolle poliittisuus on kaikkea muuta kuin ongelma. Tietyt radikaalit ryhmät haluavatkin tehdä Pride-tapahtumasta poliittisen konfliktin areenan, ja tapahtuman taustojen kyseenalaistaminen on tietoinen tavoite. Tänä vuonna kritiikki ei kohdistunut poliittisesti konservatiivisiin tahoihin, vaan koko tapahtuman muodollisesti neutraaliin henkeen. Konflikti noudatti jakolinjaa tapahtuman ydinjoukkoa olevien vasemmisto-keskustalaisten ja äärivasemmistolaisten tahojen välillä. Ensi vuonna tämä jakolinja tulee mahdollisesti olemaan vielä näkyvämpi, ja osallistuminen aiempaakin rohkeampi yhteiskunnallinen kannanotto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *