Muutama sana maahanmuuttokriittisyydestä

Maahanmuuttokriitikot ovat tunnettuja toistuvasta maalitolppien siirtämisestä.

Moni, joka on seurannut tekstejäni ja kommenttejani, tietää, että luottamukseni suomalaisen maahanmuuttokriittiseen liikkeeseen ei ole järin vahva. Tämä johtuu siitä, että tunnen maahanmuuttokritiikin taustat hyvin. Muun muassa Jussi Halla-ahon Scripta-blogi ja vanha vieraskirja sekä Suomen Sisun keskustelupalstat ovat minulle tuttuja jo vuodesta 2007 lähtien.

Maahanmuuttokriittisyyden esiintulo Suomessa palautuu viime vuosikymmenen loppuun ja yhteen nettikirjoittajaan. Jussi Halla-aho on suomalaisen maahanmuuttokriittisen liikkeen isä.

Kuitenkin ennen perussuomalaisten ensimmäistä merkittävää jytkyä ja Jussi Halla-ahon henkilökohtaista vaalivoittoa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, oli suomalaisessa politiikassa harrastettu hyvinkin kärjekästä maahanmuuttokeskustelua, vieläpä suoraan hallituksen taholta. SDP:n Kari Rajamäki, joka oli toiminut sisäasiainministerinä viisi vuotta kahdessa eri hallituksessa, oli 2000-luvun ensimmäinen merkittävä maahanmuuttokriitikko. Rajamäki muun muassa suhtautui kategorisen torjuvasti kiintiöpakolaisiin, halusi perusteettomat turvapaikanhakijat ruotuun ja sanoi eräänkin kerran suomalaisen maahanmuuttopolitiikan olevan kuilun partaalla. Rajamäki käytti myös ensimmäisenä termiä turvapaikkashoppailu.

Kun vaalikampanjoita vuoden 2011 eduskuntavaaleihin oltiin laittamassa liikkeelle, tehtiin samalla merkittävää periaatteellista pohjatyötä tulevien vuosien maahanmuuttovastaiselle liikehdinnälle. Oli kulunut vuosi siitä, kun Jussi Halla-aho oli saanut syytteet uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan; oikeusprosessi jatkui yli vaalien. Kansallismielinen ja äärioikeistolainen Suomen Sisu oli saanut ensimmäistä kertaa merkittävää näkyvyyttä myös Ylen kanavilla pari vuotta aikaisemmin. Maahanmuuttokriittinen Hommaforum perustettiin samoihin aikoihin. Median edustajat varsinkin iltapäivälehdissä muistavat ajankohdan siitä, miten nettifoorumeilta käytiin masinoimassa maahanmuuttoon liittyvien uutisartikkeleiden yhteydessä olevien kyselyjen tulokset vähintään 95 % maahanmuuttovastaisiksi.

Vuoden 2011 vaaleihin tuli mukaan uusi poliittinen startup nimeltään Muutos 2011. Puolue oli näin jälkeenpäin arvioituna puhdas alt-right-liike, joka oli täysin netin keskustelupalstoilla syntynyt. Puolue ajoi Suomeen etupäässä suoraa demokratiaa, mutta maahanmuuttokriittisyys oli selkeästi sen kärkihanke. Uusi porukka vieraannutti jopa monet aikaisemmat maahanmuuttokriitikot vaatimalla esimerkiksi turvapaikanhakijoilta perheenyhdistämisten lakkauttamista kokonaan. Perheenyhdistäminen taas on periaate, joka on ollut lähtemätön osa mitä tahansa turvapaikka- tai pakolaisjärjestelmää aina toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta alkaen. Muutospuolue ei onneksi saanut yhtäkään kansanedustajaa, tosin myöhemmin James Hirvisaari liittyi puolueeseen saatuaan näyttävät potkut perussuomalaisista.

Kun maahanmuuttokriitikot saivat jytkynsä, oli maahanmuuttopolitiikka Suomessa ollut jo valmiiksi suhteellisen tiukkaa. Läpi 2000-luvun nämä ”nuivat” olivat houkutelleet nettikansaa rinnalleen lupaamalla vaihtoehtoa suomalaiselle maahanmuuttokeskustelulle, joka oli heidän mukaansa yksiäänistä, pelkkää monikulttuurisuuden ihannetta ylistävää ja ruusunpunaisten lasien läpi katsovaa naivismia. Vaikka Astrid Thorsin maahanmuutto- ja eurooppaministerinä esittelemä vuoden 2007 muutos ulkomaalaislakiin tuli antamaan huomattavalle osalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saavista hakijoista oleskeluluvan toissijaisen perusteen eli humanitaarisen suojelun perusteella, ei maahanmuuttokriittisten vaalivoittoa voida missään nimessä kutsua ensimmäiseksi hetkeksi, jolloin maahanmuuton ongelmat otettiin puheeksi suomalaisessa politiikassa.

Internetin muisti on lyhyt. Oli helppoa unohtaa politiikan taustat ja aloittaa puhtaalta pöydältä tuoreilla vihollisilla.

Populismin mielikuvissa vihollinen tulee aina ulkopuolelta, mutta vihollisella on lukematon määrä salaisia kätyreitä myös rajojen sisällä. Ei ole ihme, että maahanmuuttokritiikin silmissä istuvan hallituksen meno oli kelvotonta ja eri alojen asiantuntijoista oli saatu tarpeeksi. Rajamäen perintö jäi nopeasti pois populistien puheista, jos se niissä koskaan esiintyikään.

Maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen on nopeasti osoittautunut abstraktiksi ja täysin liukuvaksi periaatteeksi, joka ei näytä tyytyvän tai päätyvän mihinkään tiettyihin konkreettisiin ehdotuksiin tai poliittisiin esityksiin. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että maahanmuuttokriittisen liikkeen kanssa ei kannata tehdä koalitiota – ei ainakaan, jos haluaa säilyttää turvapaikanhakijoille ja pakolaisille edes jonkinasteisia perusoikeuksia. Jos pelaa populistisen maahanmuuttokriittisen liikkeen kanssa, voi odottaa pelin sääntöihin aina muutoksia kesken erän.

Maahanmuuttokriittisen liikkeen henkeä kuvastaa hyvin Sebastian Tynkkysen tuomioihin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan johtaneet facebook-kirjoitukset, jotka muistetaan erityisesti ilmaisusta ”islam on kitkettävä Suomesta”. Samaisessa tekstissä ehdotetaan siirtymistä massiivisiin siirtoihin ja turvapaikanhakijoiden palautusautomaattiin. Perussuomalaiset Nuoret ehdotti myöhemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden sijoittamista tarkasti vartioiduille metsäleireille. Nämä kannanotot kuvastavat tapaa, jolla maahanmuuttovastaisuus on valmis tekemään täysin kestämätöntä ja lyhytnäköistä politiikkaa ilman huolta seurauksista, kunhan suunta on oikea. Ainoa avoinna oleva piikki löytyy turvapaikanhakijan perusoikeuksista. Kaikki tapahtuu aina rajattomasti ulkomaalaisen kustannuksella.

Viime vuonna hallitus ajoi läpi kaksi merkittävää tiukennusta ulkomaalaislakiin. Aiemmin toteutettu humanitaarinen suojelu poistui kokonaan oleskeluluvan myöntämisperusteista. Samaan aikaan perheenyhdistäminen vaikeutui ja muuttui monelle turvapaikan saaneelle käytännössä mahdottomaksi. Jotta esimerkiksi turvapaikan saanut perheenisä haluaisi vaimonsa ja kaksi lasta Suomeen, vaaditaan tältä jatkossa korkeita nettotuloja, joihin edes monen suomalaisen korkeakoulutetun ansiot eivät riittäisi.

Vastoin yleistä mielikuvaa maahanmuuttokriittisyydellä ei ole utopiaa tai ihannevaltiota: se ei tavoittele ”valkoista Suomea”, yhtenäistä isänmaata tai mennyttä monokulttuuria. Liike on lähinnä keskittynyt vihollisiinsa.

Timo Soinin taannoin tekemä erottelu populismin (=kansaan vetoamista, hyvä) ja oikeistopopulismin (=halpoja viholliskuvia, paha) välillä ei maahanmuuttokriittisen liikkeen kohdalla ole valitettavasti koskaan ollut toimiva. Aiempien hallitusten ja eduskuntien päätökset sekä uusin asiantuntijatieto on maahanmuuttokritiikissä niputettu kaikki saman viholliskuvan alle, joka sisältää tasapuolisesti sekä ulkomaisia että kotimaisia uhkia.

Maahanmuuttovastaisuus tuskin lopettaa, vaikka saavuttaisi korkeimmatkin tavoitteensa. Täkyjä sille ei kannata heitellä. Jussi Halla-ahon kuuluisan blogin otsikkokin kertoo, että tietokoneen näytölle avautuvat kertomukset kirjoitetaan joka tapauksessa uppoamassa olevasta lännestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.