Lähimmäinen

Laupiaan samarialaisen vertaus Luukkaan evankeliumissa on tuttu kristillisen lähimmäisenrakkauden kuvaus. Me muistamme, kuinka tarinan mies matkalla Jerusalemista Jerikoon joutuu rosvojoukon ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi. Muistamme myös, kuinka haavoitettu saa itselleen yllättävän auttajan muuan samarialaisesta, joka taustansa puolesta oli halveksittu ja juutalaisen opin mukaan ihminen, jonka kanssa ei kuulunut edes puhua. (Luuk. 10:25-37)

Ihmisinä me olemme aina osa yhteiskuntaa, sen kansalaisia ja siten maallisten lakien alaisia. Ajatuksissamme moraaliset velvoitteet kristittyinä tai vastuullisina ihmisinä usein sekoittuvat instituutioiden asettamiin vaatimuksiin. Voimme kokea, että yhteiskunnan instituutiot tarjoavat ihmisille riittävästi apua siten, että minun omaa lähimmäisyyttäni ei enää tarvita.

Kristillisen lähimmäisyyden viesti on kuitenkin toinen. Lähimmäisenrakkaus ei ole vain asenne, vaan kysyy meiltäkin aktiivista otetta. Lähimmäinen on ihminen, joka ikään kuin tulee otetuksi erilleen summittaisesta ihmisjoukosta, ja asetetaan minun eteeni, autettavaksi. Kyse on tilanteista, joissa minun tulisi olla vaikea kävellä ohitse. Saamme asettua laupiaan samarialaisen asemaan osana tavallista arkea.

Laupias samarialainen on toki myös kuva Jeesuksesta. Kuitenkin kristillisen evankeliumin mukaan Kristus ei ainoastaan riennä meidän avuksemme, vaan dramaattisella tavalla vaihtaa osia kaikista heikoimman, haavoitetuimman ja syntisimmän ihmisen kanssa. Kristus menee askeleen pidemmälle ja tulee itse lyödyksi meidän sijastamme. Osien vaihtaminen on suurinta mahdollista rakkautta.

Kristilliset arvot ja lähimmäisenrakkaus eivät tarvitse toteutuakseen työläitä ja suurisanaisia moraalifilosofioita tai lain – hengellisen lain tai kunakin ainakin voimassa olevan yhteiskunnallisen lain – tuntemusta. Lähimmäisenrakkaus tarvitsee yksinkertaista kuuliaisuutta ja herkkyyttä toisen ihmisen tarpeelle.

Me saamme mennä ja tehdä samoin. Olla toiselle lähimmäinen oikealla hetkellä.

Hartausteksti. Julkaistu Ylä-Satakunta-lehdessä 31.8.2017.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *