Lapsi joka lopettaa sodat

Jouluteksti

Mieleeni tuli vuosikymmenten takainen tarina lähetyssaarnaajista, joiden kutsumuksena oli tehdä kristillistä lähetystyötä Papualla asuvan heimokansan parissa. Vastaanotto näissä Sawuy-kansaksi kutsuttujen heimojen parissa oli ollut positiivinen ja paikalliset ihmiset olivat useaan otteeseen pyytäneet länsimaisia vierailijoita jäämään luokseen pidemmäksikin aikaa.

Kuten lähetystyöhön kuuluu, heimoja autettiin taloudellisesti ja sosiaalisesti, Raamatut käännettiin paikallisille kielille ja niin edelleen. Asukkailla oli kuitenkin yhteisöllisiä tapoja, joista heillä oli vaikeuksia luopua vielä kristinuskon omaksuttuaankin. He olivat harjoittaneet kannibalismia, mutta vielä tätäkin syvemmälle juurtuneena oli vihamielisyys ja petturuus naapureita kohtaan: heimoilla oli jatkuva sotatila toistensa kanssa ja erilaisia sopimuksia pyrittiin jatkuvasti rikkomaan aina kekseliäämmillä tavoilla. Jatka lukemista “Lapsi joka lopettaa sodat”

Avoimuus ja turvallisuus

Lauantainen polemiikki Helsingin Sanomien julkaisemista salaisista asiakirjoista on tähän asti herättänyt minussa aika ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta on hienoa, että media tekee tehtävänsä kriittisenä vallan tarkkailijana. Toisaalta sellaisten tuoreiden tietojen julkaiseminen, jotka on merkitty joko salaisiksi tai erittäin salaisiksi valtiollisen turvallisuuden takia, on lähtökohtaisesti melko hölmö teko – paitsi jos tarkoituksena on ollut nimenomaan ottaa yhteen valtiovallan kanssa. Jatka lukemista “Avoimuus ja turvallisuus”

Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan”

Kolumnini KD-Lehdessä marraskuulle 2017.

Sananvapaus saattaa olla tulevien vuosien isoimpia puheenaiheita. On selvää, että kun keskustelua ilmaisun- ja mielipiteenvapauksista käydään, silloin punnitaan vapauksia ja vastuita. Sananvapaus ei ole absoluuttista. Moni arvo äärimmilleen vietynä vie ristiriitaan muiden arvojen kanssa. Jatka lukemista “Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan””

Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä

Julkaistu KD-Lehdessä 10/2017

Katalonian kansanäänestys itsenäisyydestä sisälsi monia elementtejä, jotka kuvaavat hyvin tämän päivän politiikan trendejä. Aikakautta määrittää toisaalta paluu joihinkin hyvin perinteisiin poliittisiin malleihin, toisaalta esimerkiksi informaatiovaikuttaminen nousee pinnalle uudessa valossa.

Lokakuun ensimmäisen päivän kansanäänestys ei suinkaan ollut Katalonian ensimmäinen. Pelkästään vuosina 2009-2011 Kataloniassa äänestettiin itsenäisyydestä epävirallisesti useita kertoja. Syksyllä 2012 järjestettiin suuri itsenäisyysmielenosoitus, johon tavalla tai toisella osallistui satoja tuhansia ihmisiä. Merkittävä ei-sitova kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä pidettiin myös loppuvuodesta 2014, minkä seurauksena Katalonian hallituksen entinen presidentti oli syytteessä kansalaistottelemattomuudesta ja oikeuden vääristämisestä. Jatka lukemista “Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä”

Maltillinen kalifaatti

Heräsin tänä aamuna outoon ja kauhistuttavaan ajatukseen.

Mitä jos Isisin eli islamilaisen valtion valtakausi ei tulekaan nopeaan päätökseen seuraavien vuosien aikana, vaan salafistinen hirmuvalta vakiinnuttaa asemansa, lopettaa väkivallanteot ja jatkaa olemassaoloaan maltillisena kalifaattina? Jatka lukemista “Maltillinen kalifaatti”

Rakoileva oikeisto

Annoin tänään haastattelun erääseen lehteen. Länsimainen oikeisto on hajallaan.

Totta se on. Esimerkiksi alkusyksyn KD-puoluekokouksessa ollessani havaitsin kokousväen joukosta ainakin neljä eri ryhmittymää, joiden välille ei tahdo löytyä helppoa yhteisymmärrystä: yleiseurooppalaiset keskustaoikeistolaiset, halla-aholaiset ”maahanmuuttokriittiset” nationalistit, pienen ihmisen asialla olevat vasemmistokonservatiivit, kristityt raamattudominionistit.

Ennen kuin joku ehtii pitää tätä jonkinlaisena kristillisdemokratian skandaalina Suomessa, korostan, että kyseessä ei ole erityinen KD-puolueen ongelma. Tilanne heijastelee varsin yleistä suomalaista ja eurooppalaista kehitystä. Jatka lukemista “Rakoileva oikeisto”

Lähimmäinen

Hartausteksti. Julkaistu Ylä-Satakunta-lehdessä 31.8.2017.

Laupiaan samarialaisen vertaus Luukkaan evankeliumissa on tuttu kristillisen lähimmäisenrakkauden kuvaus. Me muistamme, kuinka tarinan mies matkalla Jerusalemista Jerikoon joutuu rosvojoukon ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi. Muistamme myös, kuinka haavoitettu saa itselleen yllättävän auttajan muuan samarialaisesta, joka taustansa puolesta oli halveksittu ja juutalaisen opin mukaan ihminen, jonka kanssa ei kuulunut edes puhua. (Luuk. 10:25-37)

Ihmisinä me olemme aina osa yhteiskuntaa, sen kansalaisia ja siten maallisten lakien alaisia. Ajatuksissamme moraaliset velvoitteet kristittyinä tai vastuullisina ihmisinä usein sekoittuvat instituutioiden asettamiin vaatimuksiin. Voimme kokea, että yhteiskunnan instituutiot tarjoavat ihmisille riittävästi apua siten, että minun omaa lähimmäisyyttäni ei enää tarvita. Jatka lukemista “Lähimmäinen”

Velvollisuus auttaa

Kuuntelin hetki sitten Sam Harrisin podcast-jakson, jossa vieraana oli brittiläinen toimittaja ja tv-persoona Douglas Murray. Jakso oli otsikoitu osuvasti: ”Is this the End of Europe?” ja käsitteli länsimaiden pakolaisongelmaa.

Murray on kirjoittanut vasta kirjan, jossa hän käsittelee Euroopan kuolemaa. Teoksen mukaan eurooppalainen identiteetti on hukassa, ja lisääntynyt maahanmuutto ja islamisaatio ovat sellaisia voimia, jotka rajoittamattomina uhkaavat koko maanosan tulevaisuutta.

Tässä reilun viikon takaisessa podcast-jaksossa puhuttiin muun muassa muutama vuosi sitten paljastuneesta “Rotherdam-tapauksesta”. Keskustelijoiden mukaan tapaus on niin käsittämätön ja niin uskomaton, että kuka tahansa asiasta ensi kertaa kuuleva pitää sitä automaattisesti salaliittoteoriana tai hullun ihmisen horinana.

Rotherdam-tapaus oli englantilaisessa kaupungissa 1980-luvulta 2010-luvulle yltänyt tapahtumasarja, jossa vähintään 1400 nuorta tyttöä joutui seksuaalisen väkivallan kohteeksi ilman, että viranomaiset puuttuivat asiaan. Tekijät olivat etupäässä pakistanilaistaustaisia maahanmuuttajia. Jatka lukemista “Velvollisuus auttaa”

Kahden regimentin oppi?

Edelläni ajoi tänään auto, jonka puskuritarrassa luki ”Jumala pitää taivaan sinisenä – pidetään me Suomi valkoisena.”

En tiedä kumpi on isompi ongelma:

Se, että Jumala ja rasismi ovat samassa mietelauseessa. Rasismille annetaan jumalallinen oikeutus.

Vai juuri se, että Jumalan ja ”meidän” välille tehdään tällainen likainen työnjako. Jumala hoitakoon taivaalliset asiat. Me hallitsemme maanpäällisiä, ja teemme sen avoimen rikollisesti.

Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa

Kohuja leimataan uhriutumiseksi. Kritiikkiä pidetään sananvapauden rajoittamisena. Keskustelua pidetään vaarallisena. Kysymysten esittäjien motiiveja ja taustoja kaivellaan.

Kun julkisessa keskustelussa syntyy kohu saamenpuvun käytöstä, syytetään saamelaisia uhriutumiseen perustuvasta vallankäytöstä.

Kun maahanmuuttokriitikko saa lokaa päälleen sosiaalisessa mediassa, kaivaa hän juhlallisesti esiin historian suurmiesten iskulauseita sananvapauden tärkeydestä. Jatka lukemista “Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa”