Historiakirja Rovaniemen Kunnallisklubista

Nyt vuodenvaihteessa julkaistiin kirja Rovaniemen Kunnallisklubi ry:n satavuotisesta historiasta. Olin kirjaprojektissa mukana Lapin yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen myötä, ja yksi kirjan artikkeleista on kirjoittamani. Historiakirjan laatinut tutkijoista ja opiskelijoista koostunut työryhmä teki haastatteluja, penkoi klubin arkistoja ja tutki “herrakerhon” perinnettä paikoitellen kriittiselläkin otteella. Klubi itse oli työn tilaaja.

Itsenäistymisen vuonna 1917 perustettu Rovaniemen Kunnallisklubi on yksi Suomen niin sanotuista yhteistoimintaklubeista (YT-klubit), joita ovat muun muassa Helsingin Suomalainen Klubi, Tampereen Ammattiklubi ja Kemin Meriklubi. Rovaniemellä jäseniksi hyväksytään pelkästään miehiä, ja vieraaksikin klubilaisten tiloihin pääsevät vain muiden YT-klubien miesjäsenet. Kunnallisklubi tuli vuosikymmenten myötä tunnetuksi monista maineikkaista jäsenistään, biljardiharrastuksesta ja rahapelaamisesta. Rovaniemeläiset tuntevat sen toki myös ravintolatoiminnasta.

Nyt tärkeä palanen rovaniemeläistä historiaa on saatu kansiin. Kunnallisklubin alkuperäislähteet olivat lähes kokonaan kadonneet, joten iso osa teoksen sisällöstä pohjautuu paikallisiin tarinoihin, haastatteluihin ja elossa olevien jäsenten muisteluihin. Aiemmin klubista oli juhlavuosia varten laadittu virallisen tuntuisia historiikkeja. Nyt julkaistu kirja käsittelee klubin historiaa ja perinnettä kulttuurihistoriallisella otteella.

Oma artikkelini paneutuu klubista kerrottuihin tarinoihin ja legendoihin. Tein artikkelia varten taustatyötä ja haastatteluja, joiden pohjalta kirjoitin muun muassa menneiden vuosikymmenten uhkapeleistä, legendaarisimmista henkilöistä ja värikkäimmistä kommelluksista. Vertailin myös kerrottuja tarinoita ja niiden merkitystä muihin herrakerhoihin maailmalla. Suurin osa dokumentoiduista tapahtumista sijoittuu 1960–80-luvuille, jotka oman tulkintani mukaan olivat klubin historiassa vielä eräänlaista kulta-aikaa.

Kirjaa voi tiedustella suoraan kustantajalta.

Miikka-Markus Leskinen: Tarinoita ja legendoja Kunnallisklubista.
Teoksessa Rovaniemen Kunnallisklubi itsenäisessä Suomessa. Marja Tuominen, Tiina Harjumaa ja Mika Luoma-aho (toim.). Kustantaja: Rovaniemen Kunnallisklubi ry. Rovaniemi 2017.

Miksi olen (kuitenkin) konservatiivi

Radikaalille nyky-yhteiskunta on perustavalla tavalla viallinen ja kaipaa merkittäviä uudistuksia. Konservatiivi taas painottaa yksilöiden ja lähiyhteisöjen vastuunottoa omasta elämästään ja kykyä vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

Konservatiiviksi itsensä nimeäminen on nykyään melko harvinaista. Sitä tekevät enää lähinnä persut ja jotkut luterilaisen kirkon papit piispanvaalien alla.

Minäkin olen toistuvasti pohtinut, sopiiko tämä termi minuun poliittisena ajattelijana, keskustelijana ja kirjoittajana. Olen tullut toistuvasti siihen tulokseen, että kyllä se sopii, ainakin jollain pehmeällä tavalla, kaikesta kriittisestä asenteestani huolimatta.

Mutta koska kuitenkin olen yhteiskuntatieteilijä, katson maailmaa kriittisesti ja yhteiskunnassa vallitsevia rakenteita kyseenalaistaen. Se on tänä päivänä lähes ainoa tapa tuottaa aidosti tuoretta yhteiskuntatieteellistä ajattelua. Jatka lukemista “Miksi olen (kuitenkin) konservatiivi”

Lapsi joka lopettaa sodat

Jouluteksti

Mieleeni tuli vuosikymmenten takainen tarina lähetyssaarnaajista, joiden kutsumuksena oli tehdä kristillistä lähetystyötä Papualla asuvan heimokansan parissa. Vastaanotto näissä Sawuy-kansaksi kutsuttujen heimojen parissa oli ollut positiivinen ja paikalliset ihmiset olivat useaan otteeseen pyytäneet länsimaisia vierailijoita jäämään luokseen pidemmäksikin aikaa.

Kuten lähetystyöhön kuuluu, heimoja autettiin taloudellisesti ja sosiaalisesti, Raamatut käännettiin paikallisille kielille ja niin edelleen. Asukkailla oli kuitenkin yhteisöllisiä tapoja, joista heillä oli vaikeuksia luopua vielä kristinuskon omaksuttuaankin. He olivat harjoittaneet kannibalismia, mutta vielä tätäkin syvemmälle juurtuneena oli vihamielisyys ja petturuus naapureita kohtaan: heimoilla oli jatkuva sotatila toistensa kanssa ja erilaisia sopimuksia pyrittiin jatkuvasti rikkomaan aina kekseliäämmillä tavoilla. Jatka lukemista “Lapsi joka lopettaa sodat”

Avoimuus ja turvallisuus

Lauantainen polemiikki Helsingin Sanomien julkaisemista salaisista asiakirjoista on tähän asti herättänyt minussa aika ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta on hienoa, että media tekee tehtävänsä kriittisenä vallan tarkkailijana. Toisaalta sellaisten tuoreiden tietojen julkaiseminen, jotka on merkitty joko salaisiksi tai erittäin salaisiksi valtiollisen turvallisuuden takia, on lähtökohtaisesti melko hölmö teko – paitsi jos tarkoituksena on ollut nimenomaan ottaa yhteen valtiovallan kanssa. Jatka lukemista “Avoimuus ja turvallisuus”

Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan”

Demokratian valossa vihapuheesta tuomitut eivät ole mitään sananvapauden sankareita. He eivät ole juurikaan kantaneet vastuuta kirjoituksistaan, vaan tehneet tapauksilla politiikkaa.

Sananvapaus saattaa olla tulevien vuosien isoimpia puheenaiheita. On selvää, että kun keskustelua ilmaisun- ja mielipiteenvapauksista käydään, silloin punnitaan vapauksia ja vastuita. Sananvapaus ei ole absoluuttista. Moni arvo äärimmilleen vietynä vie ristiriitaan muiden arvojen kanssa. Jatka lukemista “Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan””

Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä

Itsenäisyys on historiallinen hetki mille tahansa kansakunnalle ja oma valtio on arvokkainta, mitä kansa voi itselleen voittaa.

Katalonian kansanäänestys itsenäisyydestä sisälsi monia elementtejä, jotka kuvaavat hyvin tämän päivän politiikan trendejä. Aikakautta määrittää toisaalta paluu joihinkin hyvin perinteisiin poliittisiin malleihin, toisaalta esimerkiksi informaatiovaikuttaminen nousee pinnalle uudessa valossa.

Lokakuun ensimmäisen päivän kansanäänestys ei suinkaan ollut Katalonian ensimmäinen. Pelkästään vuosina 2009-2011 Kataloniassa äänestettiin itsenäisyydestä epävirallisesti useita kertoja. Syksyllä 2012 järjestettiin suuri itsenäisyysmielenosoitus, johon tavalla tai toisella osallistui satoja tuhansia ihmisiä. Merkittävä ei-sitova kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä pidettiin myös loppuvuodesta 2014, minkä seurauksena Katalonian hallituksen entinen presidentti oli syytteessä kansalaistottelemattomuudesta ja oikeuden vääristämisestä. Jatka lukemista “Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä”

Maltillinen kalifaatti

Heräsin tänä aamuna outoon ja kauhistuttavaan ajatukseen.

Mitä jos Isisin eli islamilaisen valtion valtakausi ei tulekaan nopeaan päätökseen seuraavien vuosien aikana, vaan salafistinen hirmuvalta vakiinnuttaa asemansa, lopettaa väkivallanteot ja jatkaa olemassaoloaan maltillisena kalifaattina? Jatka lukemista “Maltillinen kalifaatti”

Rakoileva oikeisto

Annoin tänään haastattelun erääseen lehteen. Länsimainen oikeisto on hajallaan.

Totta se on. Esimerkiksi alkusyksyn KD-puoluekokouksessa ollessani havaitsin kokousväen joukosta ainakin neljä eri ryhmittymää, joiden välille ei tahdo löytyä helppoa yhteisymmärrystä: yleiseurooppalaiset keskustaoikeistolaiset, halla-aholaiset ”maahanmuuttokriittiset” nationalistit, pienen ihmisen asialla olevat vasemmistokonservatiivit, kristityt raamattudominionistit.

Ennen kuin joku ehtii pitää tätä jonkinlaisena kristillisdemokratian skandaalina Suomessa, korostan, että kyseessä ei ole erityinen KD-puolueen ongelma. Tilanne heijastelee varsin yleistä suomalaista ja eurooppalaista kehitystä. Jatka lukemista “Rakoileva oikeisto”

Lähimmäinen

Laupiaan samarialaisen vertaus Luukkaan evankeliumissa on tuttu kristillisen lähimmäisenrakkauden kuvaus. Me muistamme, kuinka tarinan mies matkalla Jerusalemista Jerikoon joutuu rosvojoukon ryöstämäksi ja pahoinpitelemäksi. Muistamme myös, kuinka haavoitettu saa itselleen yllättävän auttajan muuan samarialaisesta, joka taustansa puolesta oli halveksittu ja juutalaisen opin mukaan ihminen, jonka kanssa ei kuulunut edes puhua. (Luuk. 10:25-37)

Ihmisinä me olemme aina osa yhteiskuntaa, sen kansalaisia ja siten maallisten lakien alaisia. Ajatuksissamme moraaliset velvoitteet kristittyinä tai vastuullisina ihmisinä usein sekoittuvat instituutioiden asettamiin vaatimuksiin. Voimme kokea, että yhteiskunnan instituutiot tarjoavat ihmisille riittävästi apua siten, että minun omaa lähimmäisyyttäni ei enää tarvita. Jatka lukemista “Lähimmäinen”

Velvollisuus auttaa

Ihmisoikeudet toteutuvat käytännössä vain kansalaisuuden kautta. Tämä on edelleen kansainvälisessä järjestelmässämme oleva paradoksi.

Kuuntelin hetki sitten Sam Harrisin podcast-jakson, jossa vieraana oli brittiläinen toimittaja ja tv-persoona Douglas Murray. Jakso oli otsikoitu osuvasti: ”Is this the End of Europe?” ja käsitteli länsimaiden pakolaisongelmaa.

Murray on kirjoittanut vasta kirjan, jossa hän käsittelee Euroopan kuolemaa. Teoksen mukaan eurooppalainen identiteetti on hukassa, ja lisääntynyt maahanmuutto ja islamisaatio ovat sellaisia voimia, jotka rajoittamattomina uhkaavat koko maanosan tulevaisuutta.

Tässä reilun viikon takaisessa podcast-jaksossa puhuttiin muun muassa muutama vuosi sitten paljastuneesta “Rotherdam-tapauksesta”. Keskustelijoiden mukaan tapaus on niin käsittämätön ja niin uskomaton, että kuka tahansa asiasta ensi kertaa kuuleva pitää sitä automaattisesti salaliittoteoriana tai hullun ihmisen horinana.

Rotherdam-tapaus oli englantilaisessa kaupungissa 1980-luvulta 2010-luvulle yltänyt tapahtumasarja, jossa vähintään 1400 nuorta tyttöä joutui seksuaalisen väkivallan kohteeksi ilman, että viranomaiset puuttuivat asiaan. Tekijät olivat etupäässä pakistanilaistaustaisia maahanmuuttajia. Jatka lukemista “Velvollisuus auttaa”