Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan”

Demokratian valossa vihapuheesta tuomitut eivät ole mitään sananvapauden sankareita. He eivät ole juurikaan kantaneet vastuuta kirjoituksistaan, vaan tehneet tapauksilla politiikkaa.

Sananvapaus saattaa olla tulevien vuosien isoimpia puheenaiheita. On selvää, että kun keskustelua ilmaisun- ja mielipiteenvapauksista käydään, silloin punnitaan vapauksia ja vastuita. Sananvapaus ei ole absoluuttista. Moni arvo äärimmilleen vietynä vie ristiriitaan muiden arvojen kanssa. Jatka lukemista “Marraskuun kolumni: ”Kirjoittaja kantaa vastuun sanoistaan””

Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä

Itsenäisyys on historiallinen hetki mille tahansa kansakunnalle ja oma valtio on arvokkainta, mitä kansa voi itselleen voittaa.

Katalonian kansanäänestys itsenäisyydestä sisälsi monia elementtejä, jotka kuvaavat hyvin tämän päivän politiikan trendejä. Aikakautta määrittää toisaalta paluu joihinkin hyvin perinteisiin poliittisiin malleihin, toisaalta esimerkiksi informaatiovaikuttaminen nousee pinnalle uudessa valossa.

Lokakuun ensimmäisen päivän kansanäänestys ei suinkaan ollut Katalonian ensimmäinen. Pelkästään vuosina 2009-2011 Kataloniassa äänestettiin itsenäisyydestä epävirallisesti useita kertoja. Syksyllä 2012 järjestettiin suuri itsenäisyysmielenosoitus, johon tavalla tai toisella osallistui satoja tuhansia ihmisiä. Merkittävä ei-sitova kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä pidettiin myös loppuvuodesta 2014, minkä seurauksena Katalonian hallituksen entinen presidentti oli syytteessä kansalaistottelemattomuudesta ja oikeuden vääristämisestä. Jatka lukemista “Mietteitä Katalonian kansanäänestyksestä”

Maltillinen kalifaatti

Heräsin tänä aamuna outoon ja kauhistuttavaan ajatukseen.

Mitä jos Isisin eli islamilaisen valtion valtakausi ei tulekaan nopeaan päätökseen seuraavien vuosien aikana, vaan salafistinen hirmuvalta vakiinnuttaa asemansa, lopettaa väkivallanteot ja jatkaa olemassaoloaan maltillisena kalifaattina? Jatka lukemista “Maltillinen kalifaatti”

Rakoileva oikeisto

Annoin tänään haastattelun erääseen lehteen. Länsimainen oikeisto on hajallaan.

Totta se on. Esimerkiksi alkusyksyn KD-puoluekokouksessa ollessani havaitsin kokousväen joukosta ainakin neljä eri ryhmittymää, joiden välille ei tahdo löytyä helppoa yhteisymmärrystä: yleiseurooppalaiset keskustaoikeistolaiset, halla-aholaiset ”maahanmuuttokriittiset” nationalistit, pienen ihmisen asialla olevat vasemmistokonservatiivit, kristityt raamattudominionistit.

Ennen kuin joku ehtii pitää tätä jonkinlaisena kristillisdemokratian skandaalina Suomessa, korostan, että kyseessä ei ole erityinen KD-puolueen ongelma. Tilanne heijastelee varsin yleistä suomalaista ja eurooppalaista kehitystä. Jatka lukemista “Rakoileva oikeisto”

Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa

Kohuja leimataan uhriutumiseksi. Kritiikkiä pidetään sananvapauden rajoittamisena. Keskustelua pidetään vaarallisena. Kysymysten esittäjien motiiveja ja taustoja kaivellaan.

Kun julkisessa keskustelussa syntyy kohu saamenpuvun käytöstä, syytetään saamelaisia uhriutumiseen perustuvasta vallankäytöstä.

Kun maahanmuuttokriitikko saa lokaa päälleen sosiaalisessa mediassa, kaivaa hän juhlallisesti esiin historian suurmiesten iskulauseita sananvapauden tärkeydestä. Jatka lukemista “Valitse puolesi sosiaalisessa mediassa”

Pakkosterilisaatiosta luovuttava kaikissa muodoissa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut tuomioita liittyen useissa Euroopan maissa voimassa olevaan lainsäädäntöön, jonka mukaan transsukupuolisen ihmisen on sukupuolta vaihtaessaan (tai korjatessaan) ennen korjausleikkauksia tai ennen sukupuolen juridista tunnustamista osoitettava olevansa lisääntymiskyvytön. Tuomioistuin on perustettu valvomaan laajasti ratifioidun Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on kerrassaan posketon. Se tarkoittaa käytännössä joko pakkosterilisaatiota tai sellaisten hoitojen läpikäymistä, että lastensaanti tulee äärimmäisen epätodennäköiseksi.

Turkin valtio sai vuonna 2015 ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion (Y.Y. v. Turkki) vaatiessaan asianosaista osoittamaan lisääntymiskyvyttömyytensä ennen sukupuolenkorjausleikkauksen sallimista. Vastaavanlainen päätös tuomioistuimelta tuli tänä keväänä, kun Ranska sai tuomion sterilisaatiotoimenpiteen vaatimisesta, jotta asianosaiset olisivat olleet oikeutettuja syntymätodistustensa muutokseen (A.P., Garçon ja Nicot v. Ranska). Molemmissa tapauksissa oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklaa 8, joka takaa oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Jatka lukemista “Pakkosterilisaatiosta luovuttava kaikissa muodoissa”

Helsinki Pride ei ollut epäpoliittinen kansantapahtuma

Pride-viikolla on ollut keskustelua viranomaisten ja julkisten laitosten osallistumisesta Helsinki Prideen. Muun muassa Päivi Räsänen ja Kristillisdemokraatit ovat kritisoineet julkisten organisaatioiden osallistumista sateenkaaritapahtumaan. Näkyvimmin uutisissa oli Pirkanmaan kansanedustaja Sari Tanus, joka sanoi Helsinki Priden edustavan ”suurta suvaitsemattomuutta” ja eri mieltä olevien vapauksien rajoittamista.

Alunperin julkiset laitokset mukaan kutsui yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ole täysin väärässä siinä, että myös julkiset viranomaiset voisivat kyllä osallistua kansantapahtumaan, joka edistää ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Helsinki Pride oli kuitenkin tänä vuonna tapahtuma, joka vähintäänkin hipoi poliittisuuden rajoja. Tämä siis peräti riippumatta siitä, mitä mieltä yleisesti on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisesta ja Priden taustalla olevista arvoista.

Helsinki Pride ei lopulta ollutkaan niin vahvasti koko kansaa yhdistävä rauhan ja rakkauden juhla. Some-feedi ei ollutkaan pelkkää rakkautta ja kaikkea ihanaa. Monelle tapahtumaa livenä seuranneelle saattoi välittyä jopa melko hapan kuva sisäisesti ristiriitaisesta tapahtumasta, jossa kovaa kritiikkiä sai myös tilaisuuden järjestäjä, Helsingin Seta. Ristiriita liittyi nimenomaan viranomaistahojen osallistumiseen. Jatka lukemista “Helsinki Pride ei ollut epäpoliittinen kansantapahtuma”

Persut ja Halla-aho: Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Kirjoitin tämän blogitekstin jo ennen kuin persujen uusi puheenjohtaja varmistui. Olin varma valinnasta.

Jussi Halla-ahosta tuli perussuomalaisten uusi puheenjohtaja.

Tämä luonnollisesti herättää ison joukon kysymyksiä. Minulla ei varsinaisesti ole halua sanoa asiasta mitään sellaista, mitä erinäiset politiikan toimittajat eivät tällä hetkellä jo kirjoita ympäri Suomea.

Iltalehti avasi keskustelun jo aamulla julkaisemalla Halla-ahosta laajan elämäkerran eli tarinan siitä, miten koulukiusatusta kyynikosta tuli valtakunnan virallinen maahanmuuttokriitikko. Halla-aho on blogitekstiensä takia ollut oikeudessa ja tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mikä yhtenä asiana muiden joukossa hiersi pitkään Timo Soinin suhdetta puolueensa maahanmuuttokriittiseen siipeen. Erityisesti on jäänyt mieleen Soinin vuosien takainen lausahdus Ruben Stillerin Pressiklubissa, kun keskustelu Halla-ahosta oli vasta nousussa. “Kiinnitä huomiota seuraasi”, Soini viittasi Jussin ympärillä pyöriviin “propellipäihin”.

Nyt ovat propellipäät kaikonneet ja Jussi Halla-aho seisoo omilla jaloillaan, vastaten aivan itse omasta linjastaan. Jatka lukemista “Persut ja Halla-aho: Mitä seuraavaksi tapahtuu?”

Mitä Twitterin miesvihakohussa tapahtui?

Aika moni suomalainen Twitterin käyttäjä tipahti tällä viikolla tuolilta. Suomen Twitterissä käytiin kuluvan viikon loppupuolella poikkeuksellisen värikäs miesviha-keskustelu.

Kuohunnan sai aikaiseksi kourallinen sosiaalisen median vasemmistolaista laitaa olevia kommentoijia, jotka ryhtyivät ajamaan miehiin ja heteroihin kohdistuvaa vihaa. Keskustelun aloittajat selittivät ja puolustivat kuohuntaa sorrettujen vähemmistöjen oikeutetulla vihalla omia sortajiaan kohtaan.

Myöhemmin tarkennettiin, että viha kohdistuu vain ”toksiseen maskuliinisuuteen” ei suinkaan jokaiseen miesyksilöön. Jatka lukemista “Mitä Twitterin miesvihakohussa tapahtui?”

Olen blokannut kaiken urheilun

World wide webin keksijä Tim Berners-Lee kirjoitti taannoin, että web on kommunikoinnin työkalu, jolla ihmiset voisivat ymmärtää toisiaan paremmin. Dynamiittiakin voi kuulemma käyttää joko tunneleiden räjäyttämiseen tai terrorismiin. Webiä voisi kaikista riskeistä ja haitoista riippumatta käyttää samalla tavalla positiiviseen tarkoitukseen. Se voisi olla väline saada ihmisiä lähemmäksi toisiaan.

Nykyään on kuitenkin näyttänyt entistä enemmän siltä, että web ja varsinkin uudet sosiaalisen median kanavat ovat pahimmillaan vain vähentäneet ihmisten välistä vuorovaikutusta. Webistä on tullut vaihtoehtoisten totuuksien kenttä, jossa samanmieliset jakavat vain omaa agendaansa tukevaa sisältöä, vaikka samanaikaisesti trendinä on vaatimus yhä suuremmasta avoimuudesta, sananvapaudesta ja hyvästä keskustelusta. Jatka lukemista “Olen blokannut kaiken urheilun”